Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Antelope Canyon

DSCF2793-2.jpg
DSCF2795-2.jpg
DSCF2850-2.jpg
DSCF2840-2.jpg
DSCF2814-2.jpg
DSCF2885-2.jpg
DSCF2848-2.jpg
DSCF2897-2.jpg
DSCF2799-2.jpg

Ajettuamme halki Zionin kansallispuiston palasimme Utahista Arizonan puolelle. Amerikan road tripin ensimmäisen ajopäivän pääkohteena oli Navajo Intiaanien mailla sijaitseva Antelope Canyon. Kanjoneita on itseasiassa kaksin kappalein; Upper Antelope Canyon ja Lower Antelope Canyon. Nämä kanjonit ovat muotoutuneet tuhansien vuosien kuluessa upeiksi aaltoileviksi muodostelmiksi. Upper Antelope on suositumpi ja helppokulkuisempi. Se sijaitsee maanpinnan tasossa ja kanjonin seinät tavallaan kasvavat kulkijan ympärille. Upper on leveämpi alhaalta, jolloin siellä kulkeminen on helpompaa ja sen seinät kapenevat vastaavasti ylöspäin. Lower Antelopeen päästäkseen on taas laskeuduttava rappuja pitkin melko syvälle maan sisään. Kanjoni on alhaalta ajoittain hyvin kapea ja sen seinämät levenevät ylöspäin. Me valitsimme kahdesta kanjonista Lowerin. Lower Antelope Canyonille menijän kannattaa varautua vierailuun kunnon vaelluskengissä, sillä jyrkät raput voivat olla liukkaat ja kanjonin pohjalla on ajoittain ahdasta kulkea. Ahtaanpaikankammosta kärsivän kannattaa suosiolla valita Upper Antelope Canyon.

Aloitimme kierroksen kanjonissa Ken's Tour nimisen yrityksen kautta. Valittavana oli joko tunnin opastettu kierros tai sitten kahden tunnin valokuvauspassi. Firman nettisivuilla kerrotaan, että valokuvauspassi myönnetään vain jos kuvaajalla on peilijärjestelmäkamera ja kolmijalka. Olin lukenut tarinoita pettyneiltä kuvaajilta, joille ei ollut myönnetty passia kanjoniin peilittömän järjestelmäkameran kanssa. Meillä molemmilla oli käytössä peilittömät Fujin X-E1 pikkujärjestelmät, joten olimme varautuneet siihen, ettei valokuvauspassi heltiäisi. Kamerat kaulassa roikkuen menimme jännittäen lipunmyyntikojulle ja kysyimme valokuvauspasseja. Virkailija pyysi nähdä molempien jalustat ja ne nähtyään hän myönsi meille kahden tunnin passit omatoimiseen kierrokseen kanjonissa. Olimme iloisia ja hieman ehkä yllättyneitäkin, ettei kameroista tarvinnut käydä keskustelua. Ehkäpä yritys on päivittänyt toimintatapansa kameravaatimusten suhteen mukailemaan paremmin tämän päivän valokuvaajien käyttämää kamerakalustoa.

En osannut hahmottaa kanjonin kokoa vielä siinä vaiheessa kun laskeuduimme alas. Huomasin nopeasti, että jalusta oli hämärässä kanjonissa kuvaamiseen loistava apu. Tunnin opastetulle kierrokselle jalustaa ei olisi saanut ottaa mukaan. Opastetuilla kierroksilla oppaina toimivat Navajot, joten aina jonkin ryhmän ohittaessa sain ohimennen kuunnella myös heidän tarinoitaan. Kanjonit ovat intiaaneille pyhä paikka ja aikojen saatossa ne ovat tuoneet muunmuassa piilopaikan vihollisilta. Jossain vaiheessa yksi Navajoista aloitti soittamaan huilua. Soitto kaikui ja kumisi kanjonin seinissä saaden äänen kuulostamaan lähes taianomaiselta. Asettelin jalustaani mitä ahtaimpiin paikkoihin yrittäen etsiä kauneimpia muotoja seinämistä, joiden uurteiset pinnat hehkuivat punaisen eri sävyissä. Välillä väistelin ohikulkevia ryhmiä lopulta havahtuen siihen, että minun täytyisi pian palata takaisin ylös. Ajantaju oli kadonnut tyystin. Lähdin kiirehtimään kanjonia pitkin välillä asettaen jalustan kuvan nappaamista varten. Törmäsin mieheeni, joka oli aivan samalla tavoin unohtanut ajankulun. Lähdimme kulkemaan ulos kanjonista ja sen pituus yllätti meidät. Luulen, että kanjonissa olisi ollut helppo viettää kokonainen päivä ja harkitsimme hetken jopa toisen kaksituntisen maksamista. Myöhästyimme paluuajasta kymmenisen minuuttia, mutta ystävällinen poika lipunmyynnissä totesi vain että ei aio kertoa kenellekään, emmekä joutuneet maksaman sakkoa. Jenkeissä on hyvä kuitenkin muistaa tippaamisen jalo taito jos kokee saneensa hyvää palvelua. Annoimme pojalle setelin kiitokseksi.

Eritoten Lower Antelope Canyonilla vierailevien on hyvä tarkkailla säätilannetta. Jos sää näyttää sateen tai ukkosen mahdollisuutta, kannattaa käyttää omaa harkintaa kanjoniin laskeutumisesta. Vuonna 1997 sattui kanjonilla onnettomuus kun sadevesi aiheutti tulvan kanjoniin. Onnettomuus vei yhdentoista turistin hengen. Kanjoni oli tapauksen jälkeen suljettuna ja sen turvallisuutta parannettiin. Saimme kuitenkin kuulla majapaikkamme isännältä, että viimevuosina Navajot ovat ottaneet riskejä pitämällä kanjonia auki, vaikka alueella olisi sateita. Turistit tuovat valtavasti rahaa vieraillessaan kanjonilla joten kynnys sen sulkemiseen on suuri. Niin kauan kuin sää on aurinkoinen, on kanjonin näkeminen elämys. Lower Antelope on kauneimmillaan aamupäivän ja iltapäivän aikaan kun taas Upperille kannattaa mennä keskipäivällä. Turistikausina kanjoneissa käy aikamoinen kuhina, joten omaa rauhaa siellä ei saa kuin pieniä hetkiä. Sellaisena hetkenä tapasin kanjonin uumenissa pienen hiirulaisen joka valtavan suurin silmin tuli seurailemaan puuhiani. Arvioiden minua se uskaltautui aivan kenkäni kärjelle. Luulenpa, että joku käy ruokkimassa tuota pientä veijaria silloin, kun kanjoni tyhjenee turisteista.

MaaritArizona6 Comments