Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Kuuma ja kaunis Death Valley

DSCF3763-2.jpg
DSCF3685-2.jpg
DSCF3721-2.jpg
DSCF3759-2.jpg
DSCF3657-2.jpg
DSCF3645-2.jpg
DSCF3801-2.jpg
DSCF3840-2.jpg

Olen niin iloinen siitä, että valitsimme reitin Death Valleyn kuivan aavikon halki matkatessamme kohti Yosemitea. Jos Hoover Dam ei innostanut minua valokuvaamaan edellisenä päivänä, niin tilanne korjautui täysin päästyämme vuorten syleilyssä sijaitsevaan Kuolemanlaaksoon. Ennen reissua saimme kuulla muutamaan kertaan, ettei Death Valleyn läpi kannattaisi lähteä ajamaan, mutta onneksi päätimme toisin.

20.9.2014 klo 6.40

"Nukuttiin sikeästi ja herättiin ennen viittä. Päästiin puoli kuuden maita hotellilta liikkeelle ja tankattiin auto 7 Elevenissä. Taivas oli aamulla tosi kaunis auringon noustessa. Vihdoinkin päiväkirja on ajan tasalla, sillä nyt istuskellaan autossa tiellä 373 matkalla Death Valleyyn. Mittari näyttää nyt 70°F ja aurinko paistelee pilvien lomasta. On aika karua, mutta silti kaunista maisemaa. Markus ajaa autoa, niin kuin itseasiassa tähän asti koko reissun. Pysähdyttiin juuri kuvaamaan Welcome to California -kylttiä."

Kirjoittelimme reissun vapaahetkinä päiväkirjaa, kuten automatkoilla tai lennoilla. Päiväkirja oli harvoin ajan tasalla, sillä kirjoitimme sitä useimmiten jälkikäteen. Death Valleyyn matkatessa sain päiväkirjan rustailtua ensimmäistä kertaa nykyhetkeen. Päästyämme kansallispuistoon oli ensimmäinen pysähdyksemme Zabriskie Pointilla. Arizonan punaiset maisemat olivat enää muisto vain, sillä nyt edessä velloi keltaisen, beigen, harmaan ja ruskean sävyistä maata. Taivas oli tuona päivä erityisen kaunis tuulen halkomine pilvineen. Zabriskie Pointin kumpuileva kalliomaisema poikkesi niin totaalisesti kaikesta aikaisemmin nähdystä, että taisin tuossa kohti sanoa näkyä yhdeksi reissun upeimmista. Lämpötila alkoi vähitellen nousta ja jatkoimme matkaa kohti Badwater Basinia, joka on Pohjois-Amerikan alin piste. Badwaterilla maanpinta on 86 metriä merenpinnan alapuolella. Kuolemanlaakso on kuivaa aavikkoa, sillä vuoret estävät Tyyneltämereltä saapuvien sadepilvien etenemisen laaksoon. Sateiden saapuessa alueelle syntyy tulvia, koska rutikuiva maa ei pysty imemään sadevesiä.

Badwater Basinille ajaminen lisäsi ajomatkaa puolisen tuntia suuntaansa. Kuljetimme autossa jatkuvasti yli kymmenen litraa vettä, sillä kuumassa autiomaassa on erittäin tärkeätä muistaa juoda tarpeeksi. Saavuttuamme Badwaterille saimme huomata, että alueella oli hiljattain ollut sateita. Maanpinnalla oli muutamia vesialtaita ja suola-aavikko oli sateen runtelema. Kyltit varoittelivat liikkumasta aavikolla päivän kuumimpaan aikaan. Kello oli noin kymmenen, joten aurinko ei ollut vielä korkeimmillaan. Kävimme hetken kävelemässä ja tunsin uupumusta kuumuudesta. Suuntasimme hiljalleen ajelemaan takaisin tielle 190 ja kävimme Furnace Creekin Visitor Centerillä. Kaikissa USA:n kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa on informatiiviset luontokeskukset, joissa on mukava vierailla. Visitor Centeriltä ajoimme Mesquiten hiekkadyyneille, jotka sijaitsivat tien 190 vieressä. Hiekkadyynejä Kuolemanlaaksossa on useita, mutta niiden sijainti vaihtuu aikojen saatossa tuulen kuljettaessa hiekkaa paikasta toiseen. Dyynien luokse tuntui kulkevan loputon virta turisteja, joista jokainen halusi kiivetä kuivuneisiin puihin kuvattaviksi. Me luovutimme jossain vaiheessa ajatuksen kuvata nuo suurimmat kuivuneet puut dyynimaisemassa. Olimme hieman yllättyneitä kuinka paljon turisteja myös Death Valley veti puoleensa, mutta täytyy huomioida, että oli lauantaipäivä. Viikonloput ovat aina vilkkaimpia suosittujen nähtävyyksien luona.

Päivän liikunnallisena aktiviteettina meillä oli pieni retki Mosaic Canyoniin. Matkalla kanjonille auton lämpömittari näytti 104°F eli 40° celsiusastetta. Kanjonille johtava tie oli todella kuoppainen ja huonokuntoinen. Henkilöautolla tie oli aika inhottava ajaa, mutta hissuksiin ajellen pääsimme ehjän auton kanssa perille. Patikoimme kanjoniin jonka marmoriset seinät olivat muovautuneet vuosimiljoonien saatossa aaltoileviksi. Hakeuduin välillä seinämien varjoon, sillä aurinko porotti kanjoniin polttaen. Emme jaksaneet kulkea kanjonin päähän, mutta alkuosa siitä onkin näyttävin. Mosaic Canyon oli viimeinen suunniteltu pysähdys lyhyellä Death Valleyn visiitillä. Ajomatkaa meillä oli vielä reilusti jäljellä seuraavan yön majapaikkaan Mammoth Lakesille.

MaaritKalifornia12 Comments