Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Onnellinen San Franciscossa

DSCF5889-2.jpg
DSCF5806-2.jpg
DSCF5830-2.jpg
DSCF6782-2.jpg
DSCF5874-2.jpg
DSCF5869-2.jpg
DSCF5908-2.jpg
DSCF5954-2.jpg

Hyvää helmikuuta kuomat! Ulkona sataa räntää, mutta matkamuisteloissa palataan syyskuiseen San Franciscoon. Toisen San Francisco päivän ohjelmassa meillä oli heti aamusta tutustuminen Alcatrazin vankilasaareen. Alcatrazissa vierailun jälkeen lähdimme kävelemään satamasta rantaa pitkin kohti Golden Gate -siltaa. Matkaa oli noin seitsemän kilometrin verran. Kulkiessamme rantaa pitkin ja välillä kierreltyämme asuinalueiden lomassa aloin nauttia päivästä- ja San Franciscosta yhä enemmän. Alkuun olin kaupungin keskustan nähtyäni hieman allapäin ja San Francisco tuntui pettymykseltä odotuksiini nähden. Toinen ja samalla viimeinen kokonainen päivä kaupungissa muutti tilanteen täysin. Minua harmitti jo nyt, että seuraavana päivänä lähtisimme pois. Rannalla näimme lukuisia dogsittereitä irrallaan juoksentelevien koiralaumojensa kanssa. Haaveilin mielessäni hetken, millaista olisi hoitaa koiria työkseen. Dogsittereiden lisäksi ulkoilemassa oli paljon perheitä. Rannalla riitti vipinää, mutta harva uskaltautui uimaan kylmään veteen.

Yksi suurimmista unelmistani on ollut jo nuoruudesta asti kävellä yli Golden Gaten. Näin teininä unia joissa kuljin pitkin siltaa pääsemättä koskaan sen toiselle puolelle. Nyt siltä häämötti kaukana edessämme. Aurinko porotti täydeltä taivaalta, mutta viileä tuuli muistutti tulevasta talvesta. Päästyämme Golden Gaten juureen seurasimme rannan aalloissa taituroivia surffaajia. Kapusimme rinnettä ylös ja kävelimme puoleen väliin Golden Gatea. Oli jo ilta, emmekä jaksaneet enää jatkaa sillan toiselle puolelle. Unelmani Golden Gaten ylittämisestä ei käynyt toteen, mutta en osannut harmitella sitä. Olin varsin onnellinen kaikesta, mitä olimme päivän aikana jo ehtineet kokea. Palasimme takaisin rantaan ja hyppäsimme bussiin, josta jäimme pois upean Palace of Fine Arts Theatren luona.

Olimme jo aiemmin päivällä kulkeneet Palace of Fine Arts Theatren ohi, mutta päätimme vielä auringon laskiessa tulla takaisin. Katselimme hetken auringon laskua rakennuksen taakse ja jatkoimme matkaamme kävellen kohti keskustaa. Matka oli pitkä, joten hyppäsimme jälleen bussiin. Bussissa sattui ehkä reissun hätkähdyttävin kohtaaminen. Täpötäyteen bussiin saapui herttainen ja tyylikäs vanha herra. Arvioisin miehen iäksi reilusti yli kahdeksankymmentä vuotta. Hän jäi bussin etuosaan seisomaan kumarassa. Olin hieman taempana istumassa mutten mahtunut nousemaan ylös. Katselin huolestuneena vanhaa miestä ja hän katseli minua. Sanoin miehelleni, että koitetaan saada tilaa, jotta pääsen ylös. Seuraavalla pysäkillä pääsin nousemaan ja viitoin vanhuksen istumaan. Hän olisi halunnut antaa penkin vielä minulle. Juttelimme hetken ja kun kerroin meidän tulevan Suomesta hän sanoi yllätyksekseni itse asuneensa nuoruudessaan hetken Helsingissä. Meidän pysäkkimme alkoi lähestyä. Vanha herra kyseli uteliaana myös miehestäni ja hänen työstään. Minun mieheni oli ajautunut ahtaassa bussissa kauemmas. Olisin halunnut jatkaa keskustelua vanhuksen kanssa, mutta saavuimme pysäkillemme. Vanhus antoi minulle vielä nopeasti ohjeet kuinka löytäisimme pysäkiltämme kohti määränpäätämme Bush Streetiä, ja pian minun oli pakko lähteä.

Kerroin miehelleni keskustelusta ja meitä molempia jäi harmittamaan, ettemme pystyneet kommunikoimaan bussissa niin, että olisimme voineet jatkaa matkaa vanhuksen kanssa. Herra vaikutti myös aidosti kiinnostuneelta meistä. Ehkä siinä oli jotain sielujen sympatiaa, mutta tuo lyhyt keskustelu vanhan herran kanssa on yksi syvimmin mieleen painuneista kohtaamisista matkalta. Illalla hotellilla tunsin suurta onnellisuutta vietetystä päivästä, mutta samalla minusta tuntui harmilliselta, että päivä oli viimeinen San Franciscossa. Juuri kun olin alkanut päästä mukaan hassun ja värikkään kaupungin rentoon rytmiin, sieltä olikin jatkettava eteenpäin.

Viimeinen aamu San Franciscossa oli aurinkoinen. Lähdimme ajamaan auringon noustessa Twin Peaks kukkulalle, josta pystyi näkemään kaupunkimaiseman kaikkiin ilmansuuntiin. Kukkulalle vievä tie oli ajoittain todella jyrkkä ja mutkainen. Päästyämme perille huomasimme, ettei paikalla ollut meidän lisäksi kuin pari muuta aamuvirkkua. Aamun lämpimässä valossa ihailimme kaukana näkyvää kaupunkia. Viihdyimme kukkulalla puolisen tuntia ennen kuin lähdimme laskeutumaan alas suuntanamme Golden Gate Park. Puistovierailu olikin viimeinen San Francisco kokemus ennen kaupungin taakse jättämistä. Golden Gate Parkista teen vielä oman postauksen, minkä jälkeen reissu jatkuu pitkin Pacific Coast Highwayta etelään.