Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Saksan Alpeilla - Rossfeld Panoramastraße

DSC_8635-2.jpg
DSC_8625-2.jpg
DSC_8579-2.jpg
DSC_8654-2.jpg
DSC_8642-2.jpg
DSC_8664-2.jpg
DSC_8709-2.jpg
DSC_8630-2.jpg

Aivan Itävallan ja Saksan rajalla kiemurtelee alppimaisemissa reilun viidentoista kilometrin pituinen upea vuoristotie Rossfeld Panoramastrasse (Rossfeld Ring Road). Päätimme ajaa reitin matkatessamme Berchtesgadenista kohti Salzburgia ja lähdimme matkaan Königsseeltä neljän jälkeen. Päivä oli ollut hyvin pilvinen, joten näytti siltä, että hämärä laskeutuisi aikaisin. Kävimme matkalla ostamassa huoltoasemalta vignetten (suomalaisittain vinjetti), eli tuulilasiin liimattavan tarran merkiksi maksetuista tietulleista, sillä Itävallan moottoriteillä ajamisesta peritään maksua. Vignette on mahdollisuus ostaa kymmeneksi päiväksi, kuukaudeksi tai vuodeksi, joista meille sopi noin yhdeksän euroa kustantanut kymmenen päivän lipuke. Olimme vielä Saksan puolella ja suuntasimme ylös vuoristotielle. Myös Rossfeldin ajamisesta veloitettiin pieni maksu, joka oli viisi euroa autolta kuljettajineen ja kaksi euroa matkustajilta. Rossfeldin ajaminen nousi molempien mielestä alkureissun hienoimmaksi kokemukseksi, eli saimme kyllä koko rahan edestä vastinetta tiemaksulle. Olin haaveillut näkeväni reissussa usvaisia maisemia ja niitä me toden totta saimme nähdä heti ensimmäisestä päivästä alkaen.

Ajoimme rauhalliseen tahtiin ylöspäin ja laskimme taittuvia tien kehriä. Tuon tuosta pysähdyimme kuvaamaan maisemia ja aina autosta noustua kuului jossain kaukaisuudessa laiduntavien lehmien kellojen kalkatus. Mitä ylemmäs nousimme sen kovemmaksi tuuli yltyi. Ihmettelimme hajoavia pilviä joita tuuli puhalteli hurjaa vauhtia vuoren rinteillä. Noustuamme lähestulkoon tien lakipisteeseen 1570:n metrin korkeuteen parkkeerasimme auton ja lähdimme kävelylle. Tarvoimme alppiniityillä ja ihailimme ympärillä avautuvia maisemia. Tuntui melkein epätodelliselta, että tavallisena maanantaiaamuna olimme heränneet kotonamme Espoossa ja jo samana iltana kuljimme laduntavien lehmien lomassa Saksan Alpeilla. Hihkuimme ilosta ja toistelimme toisillemme: Ajatteleppas, me ihan oikeasti ollaan täällä, vieressä nuo vuoret, alhaalla tuo kylä, melkein käsin kosketeltavat pilvet, lehmän kellojen kalkatus ja edessä koko maisema. Ja olimme vielä ihan kahdestaan, jos ei lasketa niitä lehmiä. Pilvinen syyskuinen maanantai-ilta ei ollut houkutellut juurikaan muita matkaajia vuoristoon.

Ilta alkoi kääntyä hämärään ja lähdimme laskeutumaan alaspäin. Ylitimmekin nopeasti Saksan ja Itävallan välisen rajan lähestyessämme Salzburgia. Euroopassa maasta toiseen siirtyminen tapahtuu aivan huomaamatta ja usein sen tajuaakin vasta karttaa katsomalla. Vain lyhyt matka ja kaarsimme keskustan liepeiltä löytyneen hotellimme Amedia Expressin pihaan. Tarkoituksenamme oli jo heti illalla lähteä kävelylle, mutta sää muuttui niin sateiseksi, että päätimme vain ruveta ajoissa nukkumaan ja antaa seikkailujen odottaa seuraavaan päivään.

MaaritSaksa16 Comments