Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu

Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu

Vierailu Wienin Espanjalaiseen ratsastuskouluun on kuulunut varmasti lähes jokaisen hevostytön unelmiin ainakin jossain vaiheessa harrastuksen polkua. Kukapa olisi voinut välttyä näkemästä kuvia vitivalkeista lipizzanhevosista, jotka tanssivat musiikin tahtiin komeasti sonnustautuneiden ratsastajiensa kanssa. Muistan elävästi kuinka joskus lapsena katsoin televisiosta joulun pyhinä lähetystä Espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksestä ja sen jälkeen esitettyä dokumenttia, jossa kerrottiin lipizzanhevosten kasvatuksesta. Suunnitellessamme reissua Itävaltaan, pyöri mielessäni tottakai ajatus yhdistää matkaan vierailu kuuluisalle ratsastuskoululle. Selvitellessäni ennen matkaa mahdollisuutta valokuvata ratsastuskoulun näytöksessä, avautui meille mahdollisuus saada näytösliput, sekä yksityinen tallikierros Espanjanjalaisen ratsastuskoulun tarjoamana. Valokuvaaminen näytöksissä on kiellettyä, joten kaikki tämän postauksen näytöskuvat olen saanut Espanjalaiselta ratsastuskoululta, ja vesileimalla merkityt kuvat talleilta ovat taas tuttuun tapaan minun ottamiani.

Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu on satoja vuosia vanha instituutio, joka perustettiin vuonna 1565 Habsburgien hallitsijasuvun ylläpitämään Hofburgin palatsiin Wieniin. Nimensä ratsastuskoulu on saanut käyttämiensä espanjalaissukuisten hevosten myötä. Alunperin hevosia koulutettiin ylimystön käyttöön sekä sotaratsuiksi, ja ratsastuskoulun tarkoituksena oli vaalia klassista hevosmies- ja ratsastustaitoa. Tuohon aikaan Habsburgit olivat yksi Euroopan merkittivämmistä hallitsijasuvuista, ja heidän myötävaikutuksestaan sai lipizzanhevosten jalostus alkunsa. Lipizzanhevosten juuret ulottuvat 1581-luvulle, jolloin Espanjaan hankitiin 24 tammaa ja 6 oria (Conversano, Pluto, Neapolitano, Siglavy, Favory ja Maestoso), joista tuli rodun kantavanhemmat. Habsburgit rakennuttivat 1700-luvun alkupuolella hevosilleen siittolan Lipican kylään Karstin maakuntaan (sijaitsee nykyisessä Sloveniassa), jonne hevoset siirrettiin Espanjasta. Lipicassa jalostetaan edelleen lipizzanhevosia, mutta Espanjalaisen ratsastuskoulun hevoset tulevat nykyisin valtionsiittolasta Itävallan Piberistä. Kasvatustoiminta Piberissä aloitettiin vuonna 1920, ja samoihin aikoihin saivat päivänvalon ensimmäiset yleisölle avoimet Espanjalaisen ratsastuskoulun näytökset Wienissä.

Uljaat lipizzanhevoset ovat selvinneet useista Eurooppaa ravistelleista sodista, joista toisen maailmansodan tapahtumat lienevät kaikkein tunnetuimmat. Tuolloin ratsastuskoulun pääratsuttajana toiminut Alois Podhajsky esitti hevosmiehenä tunnetulle Yhdysvaltain armeijan kenraalille George S. Pattonille toiveen rodun turvaamisesta. Patton otti tehtävän vastaan ja rotu suojeltiin sodalta Yhdysvaltain armeijan toimesta. Walt Disney teki vuonna 1963 elokuvan Miracle of the White Stallions, joka kertoo tarinan valkoisten oriiden evakuoimisesta pommituksen kohteeksi joutuneesta Wienistä.

DSC_0117-2.jpg
Courbette (C) Spanische Hofreitschule - Rene van Bakel-2.jpg
Piaffe_c Spanische Hofreitschule_Michael Rzepa.jpg
Schulquadrille_c Spanische Hofreitschule_ASAblanca.com_Rene van Bakel-2.jpg

Espanjalaisen ratsastuskoulun sisäänkäynti löytyy Michaelerplatzilta aivan Hofburgin palatsin viereltä. Hyvänä tuntomerkkinä on ratsastuskoulun sisäänkäynnin edustalla asiakkaitaan odottelevat valjakkohevoset. Valjakot eivät tosin liity mitenkään ratsastuskoulun toimintaan vaan ajurit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Liput ratsastuskoulun näytöksiin myydään usein jo hyvissä ajoin loppuun eli ne kannattaa varata reilusti etukäteen. Lippujen hinnat vaihtelevat muutamasta kympistä yli sataan euroon riippuen onko kyseessä istuma- vai seisomapaikka. Näytöksiä on lauantaisin ja sunnuntaisin, ja pitkin viikkoa on mahdollisuus käydä seuraamassa aamuharjoituksia. Alle parikymppiä maksavia opastettuja tallikierroksia järjestetään myös useita kertoja päivittäin. Liput aamuharjoituksiin maksavat viisitoista euroa ja katsojat pääsevät kulkemaan vapaasti areenan katsomossa. Harjoituksissa nähdään aivan tavallista arkipäivän työskentelyä, eikä siellä harjoitella esimerkiksi hyppyjä, joista ratsastuskoulun näytökset ovat tunnettuja.  Hypyt ja vaativat liikkeet ovat hevosille raskaita, joten ne eivät kuulu hevosten normaaliin harjoittelurutiiniin. Hevosiin paremmin vihkiytyneille on aamuharjoituksetkin varmasti kiinnostavaa nähtävää, mutta muille maneesia ympäri rauhallisesti humpsuttelevien ratsukoiden seuraamineen ei ehkä ole sitä. Tosin onhan jo itse ratsastusareenakin valtaisa nähtävyys kristallikruunuineen.

Odotimme jännityksen sekaisin tuntein vierailuamme ratsastuskoululle.  Ennen opastettua tallikierrosta pääsimme seuraamaan lauantaipäivän näytöstä. Normaalista poiketen oli juuri tuona päivänä samaan aikaan toinen näytös Heldenbergissa, jossa toimii Espanjalaisen ratsastuskoulun koulutuskeskus. Ratsastuskoulu on juhlinut kuluvana vuonna 450- vuotista taivaltaan, jonka myötä se on esittänyt poikkeuksellisesti ylimääräisiä juhlanäytöksiä. Näytökset voivat poiketa sisällöltään normaalistikin hieman toisistaan riippuen siihen osallistuvista ratsukoista. Seuraamamme näytös kesti puolisentoista tuntia ja se oli jaettu neljään osioon.

Aivan ensimmäiseksi saapuivat areenalle nuoret hevoset, jotka olivat iältään 4-6 vuotiaita. Nämä hevoset harjoittelivat vasta perusaskellajeja ja kaarevia uria ratsastettuna. Lipizzanhevoset kehittyvät hitaasti, joten niiden koulutus ratsuksi aloitetaan yksilöstä riippuen aikaisintaan 4-vuotiaana. Nuorukaiset ovat usein väritykseltään harmaan sävyisiä, sillä lipizzanhevoset syntyvät mustina, ja ne saavat valkean värin vasta vanhetessaan. Pieniltä pukkihypyiltä ei ensimmäisen osuuden näytöksessä vältytty kun nuoret hevoset innostuivat leikkimään. Nuorten hevosten jälkeen areenalle saapui toinen koulun kahdesta pääratsuttajasta esittäen ohjelman yhdellä kädellä ratsastaen. Sooloesitys oli todella nautittavaa katsottavaa ja ratsukon yhteistyö saumatonta. Esitys toi mieleen Suomen kouluratsastuslegendan Kyra Kyrklyndin radat menneinä vuosina arvokilpailuissa, joissa myös hän on suorittanut ratansa vain yhdellä kädellä ratsastaen. Sellainen taito ja esiintyminen on loistanut poissaolollaan tämän päivän kouluratsastuskilpailuista. Kolmannessa osiossa radalle astelivat maastakäsin esitetyt hevoset, jotka tekivät kuuluisat hypyt capriole, courbette ja levade. Alkujaan hypyt kuuluivat hevosten koulutukseen sodankäyntiä varten, mutta nykyisin niitä opetetaan vain harvoille hevosille, joilla on hyppyihin luontainen taipumus. Viimeisenä areenan valtasi ryhmä, joka esitti klassisen katrillin. Ratsastuskoulun perinteeseen kuuluu, että jokaisessa näytöksessä täytyy esiintyä yksi ruskea hevonen, joka tuo onnea ratsastuskoululle. Niinpä nytkin oli katrillissa mukana yksi ruskea ori.

Puolitoistatuntinen näytös hujahti ohi nopeasti. Saimme kuulla, että hevosten satulahuovat kertovat hevosen ja ratsastajan osaamisesta. Punaisin huovin varustellut hevoset tekevät tavallisia kouluratsastusliikkeitä, mutta vihrein huovin varustellut hevoset osaavat myös liikkeitä maan yläpuolella, eli hyppyjä. Satulahuopien kultaiset nauhat taas kertovat ratsastajan tasosta. Nauhoja on yhdestä kolmeen joista kolme nauhaa kuuluu pääratsuttajalle, kaksi nauhaa ratsuttajille ja yksi nauha avustavalle ratsuttajalle.

Espanjalaisen ratsastuskoulun oppilaaksi pääseminen on vaativaa. Kouluun haetaan usein peruskoulun jälkeen, josta alkaa kolmen vuoden ammatillinen koulutus. Kolmen vuoden aikana oppilaat saavat peruskoulutuksen ja oppivat tallitöiden lomassa hevostenhoidon. Ratsastamaan ei vielä tässä vaiheessa pääse. Jos oppilas suorittaa kolmevuotiset opintonsa moitteetta, saattaa hän tulla valituksi ratsastuskoulun kokelaaksi. Koulutus tallimestarin alaisuudessa kokelaana kestää neljästä kuuteen vuotta. Ensimmäisenä vuonna ratsastus tapahtuu ainoastaan liinassa harjoitellen täydellistä kehon hallintaa ja istuntaa hevosen selässä. Koulutuksen loppuvaiheessa pääratsuttaja alkaa seurata kokelasta ja mikäli oppilas suoriutuu hyvin hän voi päästä apulaisratsuttajaksi. Apulaisratsuttaja saa vähitellen omat nimikkohevosensa ja hän pääsee osallistumaan myös näytöksiin. Oppilaiden ratsastaminen koululla tapahtuu aina vanhempien ratsastajien valvovan silmän alla. Espanjalaisen ratsastuskoulun ratsuttajat ovat olleet perinteisesti miehiä, mutta vuonna 2008 valittiin oppilaiksi kaksi nuorta naista. Toinen naisista on edelleen koulun oppilaana ja hän on edennyt jo apulaisratsuttajaksi. Ratsastajan kouluttaminen näytöksiin kestää siis seitsemästä yhdeksään vuotta ja silloin ollaan vasta ensimmäisellä askeleella koulun näytösratsastajan uralla. Ratsuttajan nimikkeen saa vasta opiskeltuaan ratsastuskoulun alaisuudessa kymmenen vuotta. Näin taataan, että jokainen oppilas on valmis vastuulliseen työhön ja ylläpitämään klassista hevostaitoa.

DSC_0123-2.jpg
DSC_0112-3.jpg
DSC_0118-2.jpg

Näytöksen jälkeen tapasimme oppaamme Maggien, joka johdatti meidät talleihin. Saimme kuvata tallialueella, joten minun oli pinnisteltävä, jotta pystyin keskittymään samalla kuvaamiseen kun keskustelimme Maggien kanssa. Olimme kiitollisia mahdollisuudesta saada tutustua talleihin kahdestaan oppaan kanssa. Ensimmäisenä kuljimme suuren tallinpihan läpi valjashuoneisiin. Satulahuone pidetään säntillisessä järjestyksessä ja jokaisella hevosella on tietenkin omat varusteensa. Näytöksissä käytetään valkeita satuloita, jotka tehdään hevosille mittatilauksena Sveitsissä. Jokaisen hevosen satula tarkistetaan puolen vuoden välein, jotta se sopii käyttäjälleen moitteettomasti. Harjoitussatulat ovat tavanomaisia englantilaissatuloista, jotka nekin ovat jokaisen hevosen omia. Satulahuoneesta kuljimme hulppeaan talliin, jossa hevosilla oli suuret karsinat putipuhtain kuivikkein. Näytöksessä olleet hevoset kävivät vuorollaan rentoutumassa tallin solariumlamppujen alla toisten syödessä heiniään. Karsinoita siivotaan tallissa päivällä jopa tunnin välein, sillä kukapa haluaisi valkoiseen hevoseen ruskeita kakkalaikkuja. Kaikki hevoset ratsastuskoululla ovat oreja, sillä ne ovat usein sopivampia esiintymään, eikä samaan talliin orilauman kanssa voisi tammoja tuoda.

Ennen saapumistaan Wieniin nuoret hevoset viettävät ensimmäiset vuotensa suurissa laumoissa Piberin siittolan valtavilla laitumilla. Oriit joita aletaan valmistella näytöshevosiksi valitaan suurella huolella. Niiden täytyy olla soveltuvia rakenteensa ja luonteensa ansiosta, sekä sopia työskentelemään ryhmässä muiden hevosten kanssa.  Myös nuoret tammat koulutetaan Piberissä ratsuiksi- ja valjakkoajoon ennen kuin niistä valitaan siitokseen jäävät yksilöt. Ratsun uran ensimmäiset askeleensa nuoret oriit opiskelevat Heldenbergin koulutuskeskuksessa ja vasta kun ne osoittavat olevansa valmiita, on aika tuoda ne kaupunkiin. Nuorten orien saapuessa ensimmäistä kertaa Wieniin valitaan karsinanaapureiksi aina kaveruksia, jotta niiden sopeutuminen uuteen ympäristöön sujuisi mahdollisimman kivuttomasti. Jos ratsastajan koulutus näytöksiin vie lukuisia vuosia, niin samoin on laita myös hevosten kanssa. Heldenbergissä suoritetun peruskoulutuksen jälkeen kestää oriiden kouluttaminen valmiiksi katrillihevosiksi vielä kuusi vuotta. Näistä vain harvojen koulutukseen kuuluvat myös hypyt. Jokainen hevonen pääsee 2-3 kertaa vuodessa vähintään viideksi viikoksi kerrallaan lomalle maaseudulle Piberiin tai Heldenbergiin. Myös näytöksistä eläkkeelle jäävät oriit viettävät eläkepäivänsä leväten hyvässä hoidossa Heldenbergissä.

DSC_0155-2.jpg
DSC_0156-2.jpg

Tallikierroksemme lähentyessä loppuaan kävimme vielä tutustumassa paremmin ratsastusareenaan, jota kutsutaan taviratsastuskouluksi. Samalla näimme myös koulun ulkokentän ja hevosten kävelykoneen. Kävelykone on tiettävästi maailman suurin ja se kiertää ratsastuskentän ympäri. Hevoset ulkoilevat Wienissä kolme kertaa päivässä, joista kaksi kertaa kävelykoneessa ja kerran puolisen tuntia ratsastettuina. Jokaisella hevosella on oma nimetty ratsastajansa, jonka vastuulla on hevosen liikunnasta huolehtiminen. Samalla ratsastajalla voi olla kuitenkin useampia nimikkohevosia. Ulkoalueisiin tutustumisen jälkeen oppaamme Maggie johdatti meidät takaisin ratsastuskoulun aulaan, jossa kiitosten jälkeen jatkoimme vielä ratsastuskoulun myymälään. Myytävänä oli yhtä jos toista lipizzanhevosiin liittyvää oheistuotetta, mutta itse olin eniten kiinnostunut kirjoista. Pari kirjaa nappasinkin mukaani, mutta minua jäi ehkä hieman harmitamaan etten raskinut ostaa Charles Harrisin kirjaa Workbooks from the Spanish Riding School. Harris on koulun entinen oppilas ja kirjassa on julkaistuna hänen päivittäiset muistiinpanonsa vuosilta 1948-1951, jolloin hän opiskeli koulun silloisen pääratsuttaja Alois Podhajskyn oppilaana. Kirja on Harrisin muistiinpanoiksi tehtyjen piirrosten kera yksityiskohtainen ja mittava teos Espanjalaisen ratsastuskoulun ratsuttajien koulutuksesta.

Espanjalaisen ratsastuskoulun klassisen ratsastustatoidon koulutus pohjautuu jo ennen ajanlaskun alkua antiikin Kreikassa eläneen Xenophonin oppeihin. Xenophon on kirjoittanut maailman ensimmäinen ratsastus- ja hevostaidon kirjan Peri Hippikes (Hevostaito). Xenophonin ajoista on jo opittu paljon lisää, mutta pääperiaatteet joiden mukaan hevonen ja ihminen ovat tasavertaisia kumppaneita, eikä hevosta tulisi koskaan lähestyä vihaisena saati kohdella sitä väkivalloin, ovat edelleen paikkansa pitäviä ohjenuoria. Espanjalainen ratsastuskoulu on kuitenkin valmis muuttamaan perinteitään hevosten parhaaksi. Esimerkiksi ratsastuskoulun areenan keskellä olevan pylväät joiden avulla on opetettu aiemmin hevosille paikallaan suoritettavia liikkeitä eivät ole enää käytössä. Oppaamme mukaan he ovat huomanneet, etteivät hevoset pidä liikkeiden suorittamisesta sidottuina, joten pylväät ovat saaneet jäädä vain rekvisiitaksi. Katsellessani ratsastuskoulun näytöstä pidin siitä, kuinka iloista ja rentoa ratsukoiden meno oli. Kouluratsastuskilpailuissa on mahdollista nähdä nykyisin yhä näyttävämmin liikkuvia hevosia sekä tasmällisen tarkkoja suorituksia, mutta pienten ja pyöreiden lippizzanhevosten iloinen meno sai hyvälle mielelle.

Ratsastuskoulu pitää näytöksistä taukoa vuoden alussa, sekä kesän kuumimman jakson aikaan kesäkuun lopulta syyskuulle. Tämä siis kannattaa huomioida mikäli haaveissa on vierailu lipizzanhevosten pariin Wienissä. Sekä Heldenbergin koulutuskeskus, että Piberin siittola ottavat vieraita vastaan ympäri vuoden. Minusta olisi mukava joskus käydä katsomassa kesällä laiduntavia laumoja esimerkiksi Piberissä, mutta jätetään se haave hautumaan toiseen kertaan. Sivun alareunassa olevasta linkistä pääsee suoraan Espanjalaisen ratsastukoulun virallisille verkkosivuille, joiden kautta kannattaa ratsastuskoululla vierailusta haaveilijoiden varata näytösliput hyvissä ajoin. Löytyykös sieltä ruudun takaa muita Espanjalaisella ratsastuskoululla vierailleita?

Vierailumme ratsastuskoululle tarjosi: Spanish Riding School

❤ BLOGLOVIN    FACEBOOK    INSTAGRAM 

Rakotzbrücke

Rakotzbrücke

Maailman paras heppa!

Maailman paras heppa!