Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Wienin helmi - Schönbrunnin palatsi

DSC_0290-2.jpg
DSC_9365-2.jpg
DSC_9361-2.jpg
DSCF1368-2.jpg
DSC_9345-2.jpg
DSC_0302-2.jpg

Saavuttuamme Wieniin keskiviikkona 7.10 lähdimme aivan ensitöiksemme tutustumaan upeaan Schönbrunnin palatsiin, sillä majapaikkamme sijaitsi vain vartin kävelymatkan päässä alueelta. Sää oli tuona iltana hivenen sateinen, mutta emme antaneet sen lannistaa meitä. Toiveenani oli saada kuvattua palatsin yläpihalla sijaitseva Glorietten paviljonki iltavalaistuksessaan. Palatsin aluetta ympäröivät aidat, jotka avataan aamuisin puoli seitsemältä ja iltaisin portit sulkeutuvat kahdeksalta. Alueelle pääsee kulkemaan vapaasti porttien auki ollessa, mutta palatsin sisälle päästäkseen on ostettava liput. Me päätimme tyytyä ihailemaan rakennuksia vain ulkopuolelta ja viihdyimmekin hyvin palatsin valtavissa puutarhoissa. Vierailumme Schönbrunnille jäi ensimmäisenä iltana melko lyhyeksi, sillä emme halunneet jäädä porttien sisään, eikä sääkään ollut paras mahdollinen. Koska majoituimme niin lähelle Schönbrunnia, päätimme tulla jo heti seuraavana aamuna takaisin, ja itseasiassa kävimmepä palatsilla vielä myös viimeisenä iltanamme Wienissä.

Keisarinna Maria Theresa rakennutti Schönbrunnin palatsin 1700-luvun alkupuolella, ja se oli Hapsburgin dynastian keisarillisten hallitsijoiden käytössä kesäisin. Schönbrunnin alue avattiin yleisölle julkiseksi vuonna 1779, ja Unescon maailmanperintöluetteloon se valittiin vuonna 1996.  Palatsissa on 1 441 huonetta, joista 45 on tänä päivänä auki yleisölle. Schönbrunnissa on myös maailman suurin ja kallein hevosvaunukokoelma. Wienin keskustasta tulee matkaa palatsille noin kahdeksan kilometriä ja matka taittuu parhaiten metrolla. Schönbrunn kuuluu Wienin suosituimpiin nähtävyyksiin, mutta samalla sen puistoalueet ovat myös paikallisten ulkoilijoiden ahkerassa käytössä. Alueelta asuu paljon lintuja ja oravia, jotka ovat tottuneita ihmisiin. Oravat tulevat hyvinkin lähelle pähkinöiden toivossa, mutta me emme pienten tupsukorvien harmiksi muistaneet ottaa kertaakaan mukaamme naposteltavaa.

Vierailimme palatsin alueella yhteensä kolme kertaa, joista kaksi kertaa illalla ja kerran varhain aamulla. Aamuisen vierailun aikaan törmäsimme alueella ainoastaan muutamaan lenkkeilijään, sekä palatsin puutarhureihin. En useinkaan tunne oloani kovin kotoisaksi ruuhkaisissa kaupungeissa tai nähtävyyksien luoa, mutta olemme oppineet ratkaisemaan ongelman lähtemällä liikkeelle anivarhain aamuisin jolloin tunnelma esimerksi kaupungeissa voi olla uskomattoman seesteinen. Viimeisenä iltana päätimme suunnata palatsille vielä kolmannen kerran toiveissa saada vihdoin onnistunut iltakuva Gloriettesta, ja tällä kertaa pääsimmekin tavoitteeseen. Jouduimme tosin venyttämään poislähtöämme niin myöhään, että palatsin portit olivat jo sulkeutuneet. Olimme saaneet kuitenkin majoittajaltamme neuvon mitä kautta alueelta pääsee ulos vielä myöhemminkin, joten parin kilometrin verran lisää taivaltaen löysimme tiemme ulos puistosta pimenevässä illassa. Schönbrunn toimi meille tavallaan Wienin vierailun tukikohtana sekä alku- ja päätepisteenä. Wienistä minulla riittääkin kerrottavaa vielä muutaman postauksen verran, ja seuraavaksi lupaankin kirjoittaa ehkäpä eniten odottamastani kohteesta Wienin vierailulla. Osaatteko arvata mikä se on?

MaaritItävalta8 Comments