Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Santa Monica & Venice Beach

DSCF7300-2.jpg
DSCF7405-2.jpg
DSCF7291-2.jpg
DSCF7364-2.jpg
DSCF7420-2.jpg
DSCF7372-2.jpg
DSCF8055-2.jpg
DSCF7398-2.jpg
DSCF7352-2.jpg
DSCF7431-2.jpg

Olen tässä kuluneen viikon aikana kirjoitellut hieman mittavampaa vieraspostausta erääseen toiseen blogiin, joten nyt tuntuu olevan takki vähän tyhjä mitä kirjoittamiseen tulee. Halusin kuitenkin päästä jatkamaan USA:n reissujuttuja täällä omassa blogissa, eli palaillaan aurinkoiseen Santa Monicaan ja Venice Beachille. Kuten taisin jo aiemmin mainita, niin Santa Monicassa majoituimme aivan ihanaan Four Sisters Inn majataloon. Tällä kertaa haluan kertoa hieman enemmän yöpaikastamme, sillä se oli yksi reissumme parhaista. Four Sisters Inn ei varmasti ole kaikkein edullisin vaihtoehto, mutta toisaalta Santa Monicassa on yleisestistikin melko hinnakasta yöpyä. Saapuessame hotellille meitä oli vastassa ystävällinen Rebekah, joka kertoi meille kaiken tarvittavan majoitustamme silmällä pitäen. Kuljimme ulos rakennuksen taakse, josta löytyi oma sisäänkäynti huoneeseemme. Astuimme huoneeseen, joka oli sisutettu ihanan viihtyisästi maalaisromanttiseen tyyliin. Huone oli pienehkö, mutta tiesimme sen etukäteen, koska olimme valinneet majapaikan edullisimman huoneen. Majatalon palveluihin kuului muunmuassa loistava aamiainen, ilmaiset polkupyörän vuokraukset, kello kuuden wine & cheese, kirjojen ja elokuvien lainaukset, valtavat rantapyyhkeet, ja jääkaapista sai vapaasti hakea limonaadeja. Viihdyimme Four Sisters Inn:ssä neljä yötä ja olisin valmis varaamaan saman majoituksen uudelleen hetkeäkään empimättä.

Yöpaikkamme tarjoamia polkupyöriä pääsimme testaamaan heti toisena päivänä kun päätimme tutustua Santa Monicaan ja Veniceen pyöräillen. Lähdimme aamupalan jälkeen kohti rantabulevardia ja suuntasimme Santa Monican Pierille, joka on suosittu ja suuri laiturialue huvipuistoineen. Santa Monicaan päättyy myös Chicagosta starttaava Route 66 -tie, jota pitkin mekin olimme aiemmin ajaneet pätkän. Koko ranta oli todella rauhallinen, mikä johtui varmasti suurelta osin siitä, että oli tiistaipäivä. Santa Monica Pier ei ollut vielä varsinaisesti auennut kun kuljimme siellä, joten jatkoimme rauhallista matkantekoa Veniceen. Ensimmäisenä pysähdyimme Venicen skeittipuistoon seuraamaan nuoria skeittaajapoikia, jotka hioivat taitojaan yleisön kannustaessa. Tykkäsimme niin paljon skeittaajien seuraamisesta, että palasimme paikalle vielä paluumatkalla iltapäivällä. Venicessä me lähinnä huristelimme ympäriinsä välillä pysähdellen kuvailemaan. Etsimme myös Venicen kuuluisat kanaalit, joiden reunustojen kävelyteitä pitkin kuljeskelimme aikamme. Eksyimme jossain vaiheessa johonkin hyvin pröystäilevän näköiseen satamaan, jossa törmäsimme ensimmäistä kertaa reissussa Cheesecake Factoryyn. Aamun pyöräily oli saanut meidät nälkäisiksi ja kävimme samantien maistamassa Cheesecake Factoryn ihanaa mansikkajuustokakkua. Herkuttelun jälkeen palasimme takaisin rantabulevardille, josta koukkailimme tuon tuosta kurkistelemaan kiinnostavan näköisille kujille.

Ilman polkupyöriä emme olisi millään ehtineet ja jaksaneet kiertää yhdessä päivässä koko Santa Monicaa ja Veniceä. Pyörät olivat ihan huippujuttu, vaikka kuvaaminen pyörän selästä jäikin vähemmälle kuin normaalisti. Venice oli hassu ja värikäs, ja myös hieman rähjäinen kaikkine rannalla nuokkuvine kodittomineen. Santa Monica taas oli selkeästi tyylikkäämpi, mutta mielestäni Venice oli ehdottomasti kiinnostavampi ja eläväisempi. Venicestä löytyy myös bodareita ilahduttava ulkoilmakuntosali Muscle Beach, jossa järkäleen kokoiset miehet treenaavat turistien ihmetellessä. Me tyydyttiin vetämään muutamia leukoja viereisellä "jumppakentällä" jonne oli kaikilla vapaa pääsy. Ajelimme iltapäivällä takaisin Santa Monicaan, jossa hyökkäsimme nälissään ensimmäiseen vastaantulleeseen pizzeriaan. Käytiin vielä ihailemassa auringonlaskua rannalla, mutta olimme sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet lähteä enää Santa Monica Pierille. Nyt ehkä hieman harmittaa, koska luulen, että laiturilta olisi voinut saada kivoja kuvia auringonlaskiessa, mutta toisaalta koimme erilaisen elämyksen lähes autiolla rannalla istuskellen.

Rannalta hotellille kulku kävi erään alikulkutunnelin läpi, jonka suulle jäin puhdistelemaan hiekkaa varpaistani ennen kenkien pukemista. Kuuntelimme hetken tunnelista kaikuvaa puhetta. Mies kertoi elämäntarinaansa kuvitteelliselle yleisölle ystävänsä samalla säestäen jollain soittimella. Astuimme tunneliin ja puhe vaikeni. Hämärässä tunnelissa istui kaksi koditonta ryysyissään samalla kun me kaksi väsynyttä, mutta onnellista matkaajaa kuljimme läpi tunnelin kohti viihtyisää yöpaikkaamme. Noustuamme tunnelista ulos seisoi tienlaidalla kaunis nuori nainen älypuhelintaan näpytellen samalla odottaen autoaan tuotavaksi parkkihallista. Naisen parintuhannen dollarin arvoinen merkkilaukku oli laskettuna pölyiselle kadulle. Noiden äärimmäisten vastakohtien kohtaaminen noin selkeän vertauksellisesti kiteytti sen, kuinka erilaisessa todellisuudessa ihmiset voivat elää samassa maassa, samassa kaupungissa ja jopa samalla kadulla. Toiselle todellisuus on särkyneitä haaveita, päihteiden huurruttamaa elämää hämärässä tunnelissa ja toiselle se on juhlaa materian ja kauniin peilikuvan keskellä. Ja siitä välistä saattaa kulkea kaksi matkaajaa, jotka ovat samalla hieman pahoillaan, silti onnellisia, mutta ennen kaikkea nöyriä ja kiitollisia.