Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Keskikesä

DSC_6707-2.jpg
DSC_6957-2.jpg
DSC_6973-2.jpg
DSC_6792.jpg
DSC_6997-2.jpg
DSC_6716-2.jpg
DSC_6772-3.jpg
DSC_6835-2.jpg
DSC_6936-2.jpg
DSC_6955-2.jpg
DSC_7043-2.jpg
DSC_6903-2.jpg
DSC_6753-2.jpg
DSC_7080-3.jpg

Olipahan vaan mahdottoman kaunis juhannus tänä vuonna! Lupailin edellisessä postauksessa siirtyä jo Kroatian kuviin ja tarinoihin, mutta koska en ehtinyt saada postausta julki ennen juhannusta, on lienee sopiva hetki julkaista tässä välissä nämä keskikesän otokset. Vietimme juhannusta tuttuun tapaan Joensuun seudulla vanhempieni luona. Kuten viimekin juhannuksena, oli kamera tälläkin kertaa lähes erottamattomasti mukanani, sillä keskikesä on mielestäni erinomaisen kuvauksellista aikaa.

Perjantai, eli juhannuspäivä oli hieman pilvinen ja sateinen, joten päivä kului lähinnä lepäillen, lueskellen ja tietenkin hyvin syöden. Lauantaisen aamupäivän vietin istuskelemalla vanhempieni rannalla kuvaillen ohi lentäviä lokkeja. Perheen labradorinnoutaja Roope tuli välillä istumaan viereeni samalla katsellen hiljaa lintuja. Lokeista en saanut aivan toivomiani kuvia, mutta pikkulinnuista onnistuin nappaamaan muutaman onnistuneen otoksen. Koska aurinko alkoi lauantaina pilkistellä pilvien lomasta päätimme lähteä vielä illaksi ulkoilemaan Huhmarisvaaralle. Vanhasta muistista meillä oli Huhmariselta tiedossa eräs kaunis paikka auringonlaskun ikuistamiseen. Vietimme pienen patikoinnin lomassa puolisentoista tuntia auringonlaskua katsellen ja valokuvaten. Todellisuus ihanasta illasta rannalla oli kuitenkin sellainen, että ympärillämme inisi tuhansia verenhimoisia itikoita. Suurimman haasteen kuvaamisellekin aiheutti se, ettei kuvassa leijailisi hyttysiä. Auringonlasku oli kuitenkin jokaisen hyttysenpiston arvoinen.

Pääsimme nukkumaan auringonlaskuretkeltä puoli yhden maissa, ja laitoin puhelimeni herättämään 02:20 - ajatuksenani nousta ennen auringonnousua. Kuten arvata saattaa, juuri uneen nukahtaneena en millään jaksanut nousta ylös kellon soidessa. Havahduin hereille neljältä, jolloin aurinko kimmelsi metsän läpi vihreän kullan sävyistä valoa antaen. Puin nopeasti ylleni ja lähdin kulkemaan aamun kultaiseen valoon. Kiersin paikasta toiseen ja palasin nukkumaan seitsemän aikaan, kun aurinko oli jo kohonnut ylös taivaalle. Ennen nukahtamista mietiskelin mielessäni, että olisipa joskus niin paljon aikaa, että voisi viettää kesän vain ulkona kulkien ja kuvaten luontoa; Niin ettei tarvitsisi laittaa kelloa soimaan, vaan voisi valvoa vaikka läpi yön ja nukkua päivällä, jos siltä tuntuu.

Suomen luonto on minusta aivan sanoinkuvaamattoman kaunis. Välillä tunnen, että minun on helpompi saada onnistuneita kuvia täältä kotimaasta, kuin esimerkiksi ulkomailla. Ehkä se johtuu siitä, että täällä monet paikat ovat tuttuja ja on helppo löytää ne kuvauksellisimmat kohteet. Kotiympäristössä kuvatessa on myös enemmän täysin kiirettömiä hetkiä käytettävissä kuvaamiseen, jolloin sitä jaksaa istua napottaa vaikka tuntitokulla samaa maisemaa katsellen. Vuorokauden lämpötilavaihtelut ja valon muuttuminen tekevät yhdestä maisemasta joka kerta uuden näköisen, puhumattakaan siitä, kuinka vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa kaikkeen.

Sain pitää vielä maanantain vapaata töistä, joten juhannusviikonlopusta tuli mukavan pitkä. Viikonlopun aikana tuli ikuistettua luontoa pilviverhon alta, kultaisessa auringonvalossa, pastellisävyin, ja dramaattisena hehkuvan auringonlaskun väreissä. Paluu arkeen on jo käsillä, mutta eiköhän tämän pikku irtioton voimin taas jaksa palata hyvillä mielin töihin. Lupaan, että seuraavaksi ryhdyn purkamaan Balkanin reissun kuvasaldoa tänne blogiin; toivottavasti ehdin saada ensimmäisen postauksen julki jo tällä viikolla.

MaaritSuomi22 Comments