Durmitor

Durmitor

Saavuimme Durmitorin kansallispuistossa sijaitsevaan Zabljakin kylään perjantaina 29.5 noin kuuden maissa. Olimme myöhässä aikataulustamme aiemmin päivällä sattuneen autonvaihtoepisodin johdosta. Jälleen kerran navigaattorimme ei myöskään tunnistanut yöpaikkamme osoitetta, joten suuntasimme ensimmäisenä ostamaan vaelluskarttaa kioskilta ja kysyimme samalla neuvoja löytääksemme majapaikkamme. Eräs avulias taksikuski antoi meille hyvät ohjeet, joiden avulla löysimme perille. Heitimme nopeasti laukut huoneeseen ja kiiruhdimme takaisin autolle. Meillä oli suunnitelmissa lähteä tutustumaan luonnonpuistoon pienen pieniä teitä pitkin ajaen, joita olin ennen reissua katsellut kartalta.

Olin kieltämättä harmissani siitä, että ilta oli käymässä lyhyeksi. Olimme kuitenkin päättäneet ajaa eräälle järvelle, jonne teimmekin matkaa edestakaisin kolmisen tuntia. Kaikesta huolimatta, en ollut pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä hyväksi kuin tuolloin katsellessani horisontissa siintäviä lumihuippuja, jotka odottivat meitä seuraavana päivänä seikkailemaan. Niityillä käyskenteli onnellisen näköistä karjaa ja kaikkialla vallitsi illan utuinen tunnelma. Olisin ollut valmis jäämään niille sijoilleni kokonaiseksi viikoksi, tai mikä jottei vaikka asumaankin.

DSC_4911-2.jpg
DSCF9422-2.jpg
DSC_4812.jpg
DSC_4857.jpg
DSC_4825.jpg
DSC_5095.jpg
DSC_4914-2.jpg
DSC_5140-2.jpg
DSC_5165.jpg

Ennen kuin palasimme Zabljakiin illan retkeltämme, oli pimeä jo ehtinyt laskeutua. Olimme kiireessä unohtaneet kamerajalustat ja otsalamput laukkuihimme majatalolle. Kävimme siitä huolimatta kävelemässä Crno Jezero (Black Lake) -järvelle, jonne meidän oli ollut tarkoitus ehtiä katsomaan auringonlasku. Auringonlasku- ja tähtitaivas järvellä jäivät tällä kertaa valokuvaamatta, mutta luulen, että koimme kauniimman auringonlaskun hiljaisia vuoristoteitä kulkien. Crno Jezerolla on helppo käydä Zabljakista käsin, ja se on yksi suosituimmista vierailukohteista Durmitorissa. Järven takana nousee Durmitorin korkein vuoren huippu - kumpumainen Bobotov Kuk, jonne kulkevat patikkareitit alkavat myös järveltä. Durmitorin kansallispuistoa halkovat Dinaariset Alpit, jotka kulkevat Adrianmeren vierustaa pitkin noin 650 kilometrin mittaisena.

Durmitor voi olla hieman hankala hahmottaa verrattuna vaikkapa Yhdysvaltojen hienoihin luonnonpuistoihin, joille löytyy selkeät nettisivut karttoineen. Tutustuminen Durmitoriin vaatii hieman seikkailumieltä, mutta toinen toistaan upeammat maisemat palkitsevat ahkeran retkeilijän. Ensimmäinen iltamme Durmitorissa jäi melko lyhyeksi, mutta olimme valmistautuneet heräämään taas seuraavana aamuna ennen kukonlaulua tähtäimessämme retki lumihuippuisille vuorille.

Patikkaretki Durmitorissa

Aamu Durmitorissa valkeni kirkkaan aurinkoisena. Herätyskello pirahti soimaan viiden aikoihin ja pääsimme ennen kuutta hyppäämään autoomme. Meillä oli suunnitelmat tehtynä valmiiksi päivää varten, ja olimme edellisenä iltana vielä kerranneet kartasta päivän vaellusreitin. Ajoimme automme Zabljakista Pluzineen vievää tietä pitkin Dobri Do -laaksoon ja aloitimme patikoinnin. Mieheni oli ennen reissuamme nähnyt kuvia Sareni Pasovi -vuoresta, jonka halusimme päästä omin silmin näkemään.  Sareni Pasovi, joka nousee 2248 metrin korkeuteen, ei ole nähtävissä miltään tieltä, vaan vurelle päästäkseen on taitettava matkaa jalan. Suunnitelmanamme oli kiertää reitti, joka kulkee Sareni Pasovin ympäri.

Olemme molemmat melko kokemattomia, mitä tulee retkeilyyn vuorilla. Olimme varautuneet retkeemme hyvin, mutta silti riittävän kevyellä varustuksella. Päästyämme matkaan saimme pian huomata seikan, joka hankaloitti etenemistämme; Vuorenrinteillä oli osin vielä jopa yli metrin paksuisia lumikerroksia, minkä johdosta muuten niin hyvin merkitty vaellusreitti peittyi ajoittain. Jouduimme tuon tuosta pysähtelemään ja etsimään katseella seuraavaa punavalkeata merkkiä, joka osoittaisi reitin. Liukas lumi teki etenemisestä myös ongelmallista ja meidän oli haettava vaihtoehtoisia reittejä päästäksemme eteenpäin. yllättävän nopeasti aloimme kuitenkin tavoittaa vuorta, jonka vuoksi valitsimme juuri kyseisen reitin. Upea poimumaisesti laskeutuva vuorenhuippu nousi eteemme, ja jatkaessamme matkaa pääsimme ihailemaan Sareni Pasovia aina vain paremmista kulmista.

Pidän itseäni kohtalaisen hyväkuntoisena, mutta tehdessämme matkaa ylöspäin ohuessa vuori-ilmassa taisin muutaman kerran henkäistä, etten ole eläessäni joutunut näin koville. Tähän vaikutti myös se, että halusimme pitää melko reippaan matkavauhdin yllä. Pian pääsimme rinteelle, jota pitkin reitti vei meitä harjanteen toiselle puolelle. Jostain kaukaa kuului välillä jonkin reissaajan huudahdus ja hetken päästä näimme vastakkaisella rinteellä yksinäisen vaeltajan; vilkuttelimme hetken toisillemme ja jatkoimme matkaa. Ylittäessämme harjanteen, eteemme avautui upea näkymä Skrcko Jezeron laaksoon (Skrka lakes valley). Pidimme pienen evästauon näköalapaikalla samalla arvioiden edessämme näkyvää reittiä. Pienen yrityksen jälkeen totesimme paluumatkan rinteen varjoisalla puolella liian vaaralliseksi, sillä rinne oli jyrkkä ja hyvin luminen, mikä taas esti näkemästä reittimerkkejä. Pieneksi harmitukseksi jouduimme häntä koipien välissä palaamaan jo kuljettua reittiä takaisinpäin, mutta meidän varusteilla matkan jatkaminen jyrkällä rinteellä olisi ollut järjetöntä.

Paluumatka muuttui nopeasti lapsenomaiseksi riemuksi kun keksimme, että pystyisimme jo tallatun polun sijaan hyödyntämään lumiset rinteet ja oikaista matkaa niitä pitkin laskien. Luistattelimme jalkojemme varassa hurjaa vauhtia alaspäin ja lopulta laskeuduin kunnon pyllymäkeen. Paluumatka autolle hujahtikin vain kolmasosassa siitä ajasta, jonka olimme käyttäneet nousuun.

Puolen päivää kestäneen patikoinnin jälkeen aloitimme matkanteon lammaslaumojen ja jylhien vuorimaisemien keskellä kohti Bosnia-Herzegovinaa ja Sarajevoa. Matkalla teimme vielä pysähdyksen Montenegron puolella Pluzineen, jossa pääsimme ihasteleen turkoosia Piva -järveä. Maisemia Pivalta onkin luvassa seuraavassa postauksessa.

❤ BLOGLOVIN    FACEBOOK    INSTAGRAM 

Lake Piva

Lake Piva

Autoillen Montenegrossa

Autoillen Montenegrossa