Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Durmitor

DSC_4749-2.jpg
DSC_4755.jpg
DSC_4765.jpg
DSC_4770.jpg
DSC_4767.jpg
DSC_4812.jpg
DSC_4816.jpg
DSC_4857.jpg
DSC_4803.jpg
DSC_4825.jpg

Saavuimme Durmitorin kansallispuistossa sijaitsevaan Zabljakin kylään perjantaina 29.5 noin kuuden maissa. Olimme myöhässä aikataulustamme aiemmin päivällä sattuneen autonvaihtoepisodin johdosta. Jälleen kerran navigaattorimme ei myöskään tunnistanut yöpaikkamme osoitetta, joten suuntasimme ensimmäisenä ostamaan vaelluskarttaa kioskilta ja kysyimme samalla neuvoja löytääksemme majapaikkamme. Eräs avulias taksikuski antoi meille hyvät ohjeet, joiden avulla löysimme perille. Heitimme nopeasti laukut huoneeseen ja kiiruhdimme takaisin autolle. Meillä oli suunnitelmissa lähteä tutustumaan luonnonpuistoon pienen pieniä teitä pitkin ajaen, joita olin ennen reissua katsellut kartalta.

Olin kieltämättä harmissani siitä, että ilta oli käymässä lyhyeksi. Olimme kuitenkin päättäneet ajaa eräälle järvelle, jonne teimmekin matkaa edestakaisin kolmisen tuntia. Kaikesta huolimatta, en ollut pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä hyväksi kuin tuolloin katsellessani horisontissa siintäviä lumihuippuja, jotka odottivat meitä seuraavana päivänä seikkailemaan. Niityillä käyskenteli onnellisen näköistä karjaa ja kaikkialla vallitsi illan utuinen tunnelma. Olisin ollut valmis jäämään niille sijoilleni kokonaiseksi viikoksi, tai mikä jottei vaikka asumaankin.

Ennen kuin palasimme Zabljakiin illan retkeltämme, oli pimeä jo ehtinyt laskeutua. Olimme kiireessä unohtaneet kamerajalustat ja otsalamput laukkuihimme majatalolle. Kävimme siitä huolimatta kävelemässä Crno Jezero (Black Lake) -järvelle, jonne meidän oli ollut tarkoitus ehtiä katsomaan auringonlasku. Auringonlasku- ja tähtitaivas järvellä jäivät tällä kertaa valokuvaamatta, mutta luulen, että koimme kauniimman auringonlaskun hiljaisia vuoristoteitä kulkien. Crno Jezerolla on helppo käydä Zabljakista käsin, ja se on yksi suosituimmista vierailukohteista Durmitorissa. Järven takana nousee Durmitorin korkein vuoren huippu - kumpumainen Bobotov Kuk, jonne kulkevat patikkareitit alkavat myös järveltä. Durmitorin kansallispuistoa halkovat Dinaariset Alpit, jotka kulkevat Adrianmeren vierustaa pitkin noin 650 kilometrin mittaisena.

Durmitor voi olla hieman hankala hahmottaa verrattuna vaikkapa Yhdysvaltojen hienoihin luonnonpuistoihin, joille löytyy selkeät nettisivut karttoineen. Tutustuminen Durmitoriin vaatii hieman seikkailumieltä, mutta toinen toistaan upeammat maisemat palkitsevat ahkeran retkeilijän. Ensimmäinen iltamme Durmitorissa jäi melko lyhyeksi, mutta olimme valmistautuneet heräämään taas seuraavana aamuna ennen kukonlaulua tähtäimessämme retki lumihuippuisille vuorille.