Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Kotor

DSC_4375.jpg
DSC_4166.jpg
DSC_4403.jpg
DSC_4162.jpg
DSC_4414.jpg
DSC_4313.jpg
DSC_4230.jpg
DSC_4368.jpg
DSC_4321.jpg
DSC_4423.jpg
DSC_4424.jpg
DSC_4352.jpg
DSC_4369.jpg
DSC_4459.jpg
DSC_4163.jpg

Balkanin matkan toisena iltana saavuimme Montenegron Kotoriin. Jostain syystä olin kuvitellut mielessäni Kotorin seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksi kaupungiksi, kuin mitä se todellisuudessa oli. Siksi ehkä hieman säikähdin ihmispaljoutta ajaessamme kohti tulevaa yöpaikkaamme pitkin rantakatua. Ympäristö oli kuitenkin juuri niin kaunis kuin olin odottanutkin.

Olimme varanneet yösijan ensimmäistä kertaa Airbnb:n kautta, mikä aiheutti meille pientä lisäjännitystä. Ilmoitin majoittajallemme sovitusti saapumisaikamme tuntia ennen kuin olimme perillä. Ongelmia alkoi kuitenkin ilmaantua heti Kotoriin tullessamme. Navigaattorimme nimittäin ohjasi meidät saamallamme osoitteella aivan eri puolelle kaupunkia, kuin missä muistin majapaikkamme kartalla sijaitsevan. Kaivoin repusta kartan ja aloimme suunnistaa sen avulla. Nopeasti huomasimme kartan avulla suunnistamisen olevan toivotonta, sillä yritimme päästä perille tuhottoman kapeita kujia pitkin mutkitellen, muttei mikään tuntunut vievän oikeaan osoitteeseen. Lopulta soitimme isännällemme, ja kerroimme kuinka emme löydä perille. Mies kertoi lähettäneensä sähköpostia, jossa hän oli ilmoittanut odottavansa meitä eräällä huoltoasemalla. En ollut päässyt lukemaan matkalla sähköpostiani, joten emme siis olleet saaneet hänen viestiään. Lähdimme ajamaan huoltoasemalle ja kotvan odoteltuamme soi puhelin: Mies kertoi etsivänsä meitä poliisiaseman läheltä, josta olimme edellisen kerran hänelle soittaneet. Olimme väärinymmärryksen seurauksena ajaneet ristiin. Jäimme odottamaan miestä huoltoasemalle ja pian hän saapuikin paikalle. Seurasimme majoittajaamme lyhyen matkan päässä sijaitsevalle asunnolle. Pihaan ajo tapahtui niin kapeata tietä pitkin alamäkeen, että mutkissa täytyi pysähtyä peruuttaamaan, jotta auto mahtui kääntymään. Mieheni otsalla helmeili hikipisarat ja minulla oli jo mojova päänsärky. Lopulta saimme auton turvallisesti parkkiin ja pääsimme lepäämään pieneen ja melko vaatimattomaan asuntoon. Asunnon ympäristö oli onneksi rauhallinen.

Myöhemmin reissusta kotiin saavuttuamme huomasimme mieheni puhelimeen saapuneet viestit Kotorin majoittajaltamme. Reissuun lähtömme tapahtui niin nopealla aikataululla, ettemme olleet muistaneet, että olimme jättäneet mieheni puhelinnumeron Airbnb:lle. Mieheni puhelin kuitenkin hajosi juuri ennen reissua ja hän nappasi työpuhelimensa matkaan jättäen omansa kotiin. Saapumisemme Kotoriin oli siis melkoisen epäonnistunut. Tästä viisastuneena laitoin seuraaville Airbnb majoittajille hyvissä ajoin viestiä koskien saapumisjärjestelyjä, ja sitä kuinka löydämme parhaiten perille. Navigaattorimme osoittautui myös jokseenkinn epäluotettavaksi Balkanilla, koska siellä voi olla samassa kaupungissa useampia saman nimisiä katuja. Sen lisäksi katujen kirjoitusasu saattoi navigaattorissa olla erilainen, kuin vaikkapa kartalla. Jatkossa aion myös tulostaa vastaaviin majoituksiin mennessämme riittävän tarkat kartat jo ennen reissuun lähtöä.

Hieman stressaavasta kaupunkiin saapumisesta huolimatta nousimme seuraavana aamuna reippain mielin tutustumaan Kotoriin ja lähdimme kävelemään keskustaan. Saavuimme vanhan kaupungin porteille puoli kahdeksan maissa ja aloitimme kuljeskelemaan hiljaisia kujia pitkin. Hieman ennen yhdeksää lähdimme kulkemaan ylös St. Johnin linnoitukselle vuoren rinnettä pitkin. Aamulla vuoren rinteet jäävät varjon puolelle, joten kuumana kesäpäivänä oli ehdottomasti oikea valinta lähteä taittamaan matka heti aamusta. Saimmekin kavuta ylöspäin rauhassa, eikä muita patikoijia juuri näkynyt. Nousu tuntui yllättävän kevyeltä, mutta portaikko ei ole silti kaikkein helppokulkuisin. Matkalla ylös on kavuttavana noin 1350 porrasta, joten kunnon kengät on ehdottomasti oltava, ja juomista on hyvä varata reppuun mukaan. Maisemat kyllä palkitsevat kiipeäjän, sillä Kotorinlahti avautuu rinteeltä katsoen upeana näkynä. Ihailtuamme aikamme maisemaa ylhäällä, laskeuduimme takaisin alas kaupunkiin. Päästyämme keskustaan jäimme nälkäisinä lounastamaan maittavat annokset tunnelmallisen aukion laidalle.

Lounastauon jälkeen päätimme vielä hypätä autoon ja lähdimme ajamaan Kotorinlahtea pitkin toiseen suuntaan kuin mistä olimme saapuneet edellisiltana. Pysähtelimme rantaa pitkin ajaen välillä ihailemaan maisemia ja kävimme myös tutustumassa Tivatiin, joka on kuulemani mukaan julkimoiden ja vauraamman väen suosiossa. Tivat tuntui minusta melko kolkolta eikä se vetänyt minua juuri puoleensa. Tivat on suosittu satamakaupunki ja sen rantaan ankkuroituu kesäkuukausina toinen toistaan upeampia aluksia. Toukokuussa kaupunki oli kyllä kovin autio ja hiljainen. Illan myötä ajelimme takaisin majapaikkaamme Kotoriin ja aloitimme valmistautua seuraavan aamun aikaiseen herätykseen.

Montenegro kasvattaa valtavasti suosiotaan turistien keskuudessa ja se oli nähtävissä jo toukokuisella matkallamme. Toukokuuhan ei edes vielä ole huippusesonkia, mutta turisteja tuntui olevan Kotorissa ainakin yhtä paljon kuin Dubrovnikissa. Kotor on äärettömän kauniilla sijainnilla ja se kuuluukin Unescon Maailmanperintöluetteloon. Kaupunki onkin yksi Adrianmeren rannikon parhaiten säilyneistä historiallisista kaupungeista. Toinen erityisen suosittu kohde Montenegrossa on Budvan alue, joka sopii ehkä paremmin myös aurinkorannoista haaveilevalle. Kotorissa minut yllätti myös kaupungin nuorekkuus ja yöelämä onkin kaupungissa clubeineen melko vilkasta. Me emme kuitenkaan jääneet Kotorin yöelämää ihmettelemään, vaan mielessämme oli jo seuraavan päivän seikkailut kohti Durmitorin kansallispuistoa. Matkamme Durmitoriin ei sekään sujunut aivan muitta mutkitta, vaan saimme muutamia harmaita hiuksia rakkaaksi käyneen vuokra-automme kanssa.