Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Sarajevo

DSC_5284.jpg

Saavuimme Sarajevoon lauantai-iltana 30.5. Ajaessamme kaupunkiin jäimme jo heti kaupungin laidalla jumiin valtaviin ruuhkiin. Pian kiinnitimme huomiota jalankulkijoihin, joista monet olivat pukeutuneet viininpunaisen sävyisiin asusteisiin. Kuului torvien tööttäilyä ja paukahtelua. Päästyämme eräästä ruuhkaisesta risteyksestä etenemään huomasimme, että liikennettä oli ohjaamassa poliisit. Mietimme huolestuneena onko kaupungissa jokin poliittinen kriisitilanne, ja huolemme vain syveni lähestyessämme yöpaikkaamme: Ajamamme sivukadun varrella oli parisenkymmentä poliisiautoa ja kymmenittäin täyteen mellakkavarustukseen pukeutuneita poliiseja valmistautumassa työhönsä. Poliisit ohjasivat liikennettä ja jouduimme etsimään kiertotien majapaikallemme. Koko kaupungin väki tuntui jalkautuneen kaduille, ja niin autoilijat kuin jalankulkijatkin käyttäytyivät arvaamatomasti. Löysimme onneksi ilman aivan kohtuutonta vaivaa etsimäämme osoitteeseen, jossa meidät otti vastaan ystävällinen Airbnb emäntämme. Saimme häneltä nopeasti selvityksen hämmästeltyämme kaduilla vallinnutta sekasortoa. Kaupungissa oli ollut jalkapallopeli, jonka kaupungin oma joukkue oli voittanut. Sarajevolaiset rakastavat jalkapalloa ja voittoa juhlitaan riehakkaasti ilotulitteita ampuen ja auton torvia tööttäillen.

Kello lähenteli yhdeksää kun pääsimme asettumaan majapaikkaamme. Olimme väsyneitä aamuisesta vaelluksesta Durmitorissa ja pitkästä ajomatkasta. Kaduilta kuului meteliä ja ammuksien ääniä yli puoleen yöhön, mutta me painoimme pian päämme tyynyihin. Nyt olimme Sarajevossa, kaupungissa, jonka kohtaamista olin reissultamme eniten odottanut. Meillä olisi vain yksi konainen päivä aikaa ja siksi halusimme nousta aikaisin seuraavana aamuna.

DSC_5330.jpg
DSC_5307.jpg
DSC_5535.jpg
DSC_5585.jpg
DSC_5526.jpg
DSC_5493.jpg
DSC_5522.jpg

Monille kaupungin nimi Sarajevo tuo mieleen Jugoslavian hajoamissodat, jota Bosnia-Herzegovinassa käytiin 90-luvun alkupuolella. Sarajevon historia ulottuu kuitenkin peräti kivikaudelle asti, jolloin alueella tiedetään jo olleen asutusta. Kaupunki perustettiin vuonna 1461 ja sen mahti kasvoi 1500-luvulla siihen mittaan, että sitä pidettiin Istanbulin jälkeen Balkanin alueen merkittävimpänä kaupunkina. Moninaisten vaiheiden jälkeen Itävalta-Unkari valtasi Sarajevon vuonna 1878, jonka myötä kaupunki nykyaikaistui ja teollistui. Siitä ei mennyt kauaakaan kun 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa sai alkunsa tapahtumaketju, joka johti ensimmäisen maailmansodan alkamiseen. Tuolloin opiskelija Gavrilo Princip murhasi Sarajevon laukauksissa Itävalta-Unkarin kruununperillisen Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa. Neljä vuotta kestäneen maailmansodan jälkeen kaupungista tuli osa Jugoslaviaa. Toisen maailmansodan aikaan kaupungin otti haltuunsa Saksa, jonka jälkeen kaupungin kehitys eteni nopeasti. Voimakkainta kasvua tapahtui 1980-luvun alussa, jolloin kaupunki valmistautui vuoden 1984 talviolympialaisiin. Olympialaiset olivat kaupungille menestys ja sen myötä kaupungin matkailu nousi kukoistukseensa.

Nykyiset ikäluokat muistavat varmasti parhaiten 1990-luvun alun sodan, jolloin Sarajevo joutui lähes neljä vuotta ketäneeseen piiritykseen. Piirityksen aikana kuoli noin 12000 ihmistä, joista suurin osa oli lapsia, ja haavoittuneita oli arviolta 50000. Suuri osa kaupungista tuhoutui piiritykseen aikana, mutta vuoteen 2003 mennessä kaupunki saatiin suurimmalta osin jälleenrakennetuksi. Sodan muistoina lukuisissa rakennuksissa näkyy edelleen luodin reikiä ja osa rakennuksista makaa raunioituneina kivikasoina. Kaupungin ilme on edelleen osin ränsistynyt, mutta rinnalle on noussut myös uusia ja moderneja rakennuksia ostoskeskuksineen. Sodan uhreille rakennettuja valkoisin hautakivin leviäviä hautausmaita näkee Sarajevossa, niin kuin muuallakin Bosnia-Herzegovissa lukemattomin määrin.

Minulle oli tullut miellyttävä mielikuva Bosnia-Herzegovinasta heti saavuttuamme maahan. Vaikka köyhyys oli silmiinpistävää ja maa tuntui jääneen kauas länsimaisesta kehityksestä, tunnelma oli silti leppoisa ja kotoisa. Aamun valjettua Sarajevossa lähdimme nopeasti kulkemaan kaupungille, joka oli vasta hiljalleen heräilemässä sunnuntaihin auringon noustessa lähes pilvettömältä taivaalta. Olimme saaneet majoituksen aivan vanhankaupungin tuntumasta, joten tiemme veikin heti ensimmäisenä Bascarsijan aukiolle ja pienille basaarikujille.

DSC_5537.jpg
DSC_5605.jpg

Matkalla vanhaan kaupunkiin näimme aamun ensimmäiset kulkukoirat; niihin ei voi olla törmäämättä Sarajevossa. Kulkukoirien tilanne kaupungissa on ongelmallinen, sillä sodan aikaan ilman kotia joutuneet lemmikit lisääntyvät vuosi vuodelta ja niiden määrän kasvaessa lisääntyy myös nälkäisten koirien agressiivisuus ihmisiä kohtaan. Sarajevossa arvellaan olevan tällä hetkellä 12000 kulkukoiraa, joista vain aniharva pääsee turvaan ja monet joutuvat tapetuiksi. Kaupungin talous ei ole siinä kunnossa, että se pystyisi huolehtimaan eläimistä saati edes kaikista köyhistä ihmisistä. Koska koirien tappaminen on laitonta on korruption turvin luotu laittomia eläinkoteja joihin joutuessaan kiinniotetut koirat tapetaan julmin keinoin. Kaupungilla ei ole varaa koirien lopettamiseen asianmukaisesti.

Eläinsuojelujärjestöt ja yksityiset aktivisitit yrittävät taistella toimia vastaan ja pelastaa koiria mahdollisuuksiensa mukaan. Eläinsuojelujärjestöt myös kiertävät kouluissa opettaen lapsille kuinka koira on ystävä, josta on huolehdittava läpi sen elämän. Tilanteen näkeminen omin silmin sai minut mietteliääksi ja asia jäi pyörimään mieleeni useiksi viikoiksi reissun jälkeenkin. Jos joskus hankin itselleni koiran, aion pohtia tarkoin olisiko katukoira sopiva valinta. Sarajevo ei ole ainoa kaupunki, jossa on kulkukoiria, sillä esimerkiksi Romanian Bukarestissa arvioidaan olevan yli 50000 kulkukoiraa ja lukuisat muut maat painivat samojen ongelmien kanssa. Me emme nähneet Sarajevossa yhtään agressiivista kulkukoiraa, vaan kaikki olivat rauhallisia ja mieluummin väistivät ihmistä. Näimme myös erään naisen syöttävän kädestä isoa koiralaumaa.

DSC_5375.jpg
DSC_5297.jpg
DSC_5466.jpg
DSC_5657.jpg
DSC_5459.jpg
DSC_5304.jpg
DSC_5652.jpg
DSC_5539.jpg
DSC_5349.jpg
DSC_5566.jpg

Sarajevo on ihana kaupunki jossa tapaa hymyileviä ja nöyriä ihmisiä. Kurjuutta kokenut kansa on vieraanvarainen ja ystävällinen. Sodasta edelleen toipuva kaupunki kaipaa turismia ja matkailua, joten mikäli Balkanin alue suinkaan kiinnostaa kannattaa Sarajevoon ehdottomasti matkata. Vaikka meillä on moni asia paremmin, kuin hieman perässä laahaavan kehityksen Bosnia-Herzegovinassa, ihastuin silti kaupunkiin ja maahan ikihyvin. Siellä tapaa sellaista aitoutta, joka tuntuu suorastaan puistattavan. Me puhumme puhtaasta suomalaisesta ruuasta, mutta nähtyäni ruokakaupat Balkanilla aloin hieman kyseenalaistaa väittämää. Sieltä ei löydy kymmenen metrin mittaisia karamellihyllyjä vaan tiskeittäin aitoja raaka-aineita ja käsintehtyja leivonnaisia. Entäpä sitten vierailu apteekissa allergialääkeostoksilla; ensimmäisessä oli ainoastaan homeopaattisia valmisteita allergiaan ja toisessakin niitä tarjottiin ensisijaisena vaihtoehtona ennen varsinaisia allergialääkkeitä.

Vietimme ainoan päivämme Sarajevossa samoillen kaupungin kujia ristiin rastiin. Hintataso on kaupungissa varsin edullinen. Rahayksikönä toimii Bosnia-Herzegovinan vaihdettava markka (KM) ja yksi euro vastaa tätä kirjoittaessa melko tarkalleen kahta markkaa. Rahanvaihtopisteitä löytyy hyvin kaupungista ja osa liikkeistä hyväksyy eurot. Vanhassa kaupungissa on mahdollista syödä keskitasoinen päivällinen alku- ja jälkiruokineen noin kymmenen euron hintaan. Eurolla irtoaa kaksi isoa palloa maistuvaa itsetehtyä jäätelöä, minkä johdosta taisimmekin käydä päivän aikana ainakin viisi kertaa maistamassa erimakuisia ihania gelatoja.

Olisimme viihtyneet kaupungissa pidempäänkin, mutta maanantaiaamuna tiemme vei pois kaupungista. Kävimme vielä aamulla tutustumassa Olympialaisten jäljiltä hylättyyn kelkkarataan, mutta siihen palaan seuraavassa postauksessa.