Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Hallstatt - Itävallan idyllisin kylä

DSC_0672-2.jpg
DSC_0675-2.jpg
DSCF2898-2.jpg
DSC_0700-2.jpg
DSC_0721-2.jpg
DSC_0709-2.jpg
DSC_0732-2.jpg

Hallstatt on ehkäpä Itävallan tunnetuin kylä ja samalla varmasti myös idyllisin. Vuoren rinteet, jotka laskeutuvat pienen tummavetisen järven rantaan, ovat rakennettu täyteen toinen toistaan suloisempia taloja. Oli aivan itsestäänselvää, että Itävallassa kulkiessa halusimme päästä tutustumaan tähän kuvankauniiseen kylään. Alue on vetänyt asutusta puoleensa esihistorilliselta ajalta lähtien runsaiden suolaesiintymien ansiosta. Vanhimmat arkeologiset löydökset alueelta ovat peräti seitsemän tuhannen vuoden takaa. Syrjäisestä kylästä tuli kaupankäynnin ansiosta kulttuuriltaan kehittynyt, mutta vielä 1800-luvun loppupuolelle asti sinne pääsi ainoastaan vesiteitse tai pieniä polkuja kulkien. Ensimmäinen tie kylään rakennettiin 1890-luvulla. Nykyisin Hallstatt kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja turismi on yksi alueen suurimmista tulonlähteistä suolantuotannon ohella.

Majoitukset Hallstattissa ovat melko arvokkaita, joten me päätimme yöpyä muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa kylässä nimeltään Bad Aussee. Meille molemmille valokuvaaminen on matkoilla yksi yhteinen intohimo, joten Hallstatt oli yksi reissumme odotetuimpia kohteita. Pohdimme jo Bad Ausseehen saapuessa, lähtisimmekö heti illalla kuvaamaan Hallstattia, mutta päätimme lopulta viettää illan Bad Ausseen ympäristössä.

Herättyämme seuraavana aamuna anivarhain lähdimme ajamaan Hallstattiin. Tavoitteemme oli ehtiä kuvata kylää jo ennen auringonnousua, ja jäädä sen jälkeen kiertelemään alueelle aamupäiväksi. Saavuimmekin vielä pimeän vallitessa Hallstattiin, mutta pian kohtasimme ongelman parkkeerata auto ahtaaseen kylään. Jouduimme aikamme kierreltyä palaamaan samaa reittiä josta tulimme, ja parkkeeraamaan auton parin kilometrin päähän tien varren paikoitusalueelle. Meille alkoi tulla jo kiire ja hieman kireässä tunnelmassa juoksimme kohti kylää. Päästyämme perille paikkaan, josta halusimme kuvata Hallstattia, huomasimme suurinpiirtein meidän ikäisemme miehen, joka oli myöskin saapunut valokuvaamaan. Tervehdimme häntä ja asettelimme kameramme jalustoille.

Olimme noin vartin verran myöhässä siitä, että olisimme saaneet kuvattua kylän yövalaistuksessaan aamun sinisenä hetkenä. Onneksi emme olleet paikalla kahdestaan, sillä olimme molemmat niin harmissaan, että olisimme varmasti purkaneet pettymyksen toisiimme. Jutustellessamme seurassamme olleen miehen kanssa paljastui, että hän oli kotoisin Englannista. Aamun ensimmäinen puolitoistatuntinen kuluikin rattoisasti, kun rupattelimme niin valokuvauksesta kuin matkailusta, ja jaoimme vinkkejä toisillemme. Aurinko ei odotuksestamme huolimatta paljastunut pilvien takaa valaisemaan kuvaamaamme kylää kultaisin sätein, mutta vastarannan yllä leiskuvaa aamuauringon ja pilvien tulimyrskyä saimme seurata hetken mykistyneenä. Emme saaneet Hallstattista aivan sellaisia kuvia kuin olimme niin kovasti toivoneet, mutta saimme kokea mukavan kohtaamisen valokuvaukseen hurahtaneen englantilaismiehen seurassa. Luovutimme noin kahdeksan maissa kuvaamisen suhteen, ja kokosimme kamerajalustamme kasaan. Jatkoimme kävellen kohti harmaan pilviverhon alta heräilevää kylää, jossa vietimme rauhallisen aamupäivän.

Odotuksemme Hallstattin suhteen olivat korkealla, eikä todellisuus pettänyt meitä - kylä oli uskomattoman idyllinen ja kaunis. Talojen ohi kulkiessa ei voinut olla miettimättä millaista olisi asua alueella. Hallstattiin on esimerkiksi Salzburgista vain reilun tunnin ajomatka, joten autolla liikkuvan on helppo yhdistää matkaan monta upeata kohdetta. Meidän matkamme jatkui Hallstattista eteenpäin kohti Zell Am Seetä ja Kaprunia, joihin tutustuimme vain ohikulkumatkalla. Seuraavan yömme tulisimme nimittäin viettämään pienessä hirsituvassa Itävallan korkeimmassa vuoristossa Grossglocknerilla.

MaaritItävalta19 Comments