Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Ensimmäiset matkapäivät Etelä-Afrikassa

DSC_6631.jpg
DSC_6412.jpg
DSC_6371.jpg
P1000196.jpg
DSC_6583.jpg
DSC_6580.jpg
DSC_6492.jpg
DSC_6522.jpg
DSC_6625.jpg
DSC_6530.jpg
DSC_6470.jpg
DSC_6482.jpg

Palasimme viime tiistaina kolmisen viikkoa kestäneeltä omatoimiselta automatkalta eteläisestä Afrikasta. Pää on vieläkin ihan pyörällä kaikesta nähdystä ja koetusta, mutta yritän vähitellen ryhtyä purkamaan kuvia ja muistoja matkaltamme. Luvassa on valtava määrä eläinkuvia, sillä suurimmaksi osaksi juuri safarikokemuksia vartenhan me matkaan lähdimme. Paljon jäi myös matkalta kuvia ottamatta, mutta nuo hetket ja näyt yritin painaa sitäkin syvemmälle mieleni sopukoihin - ehkä kerron myös niistä hetkistä tässä talven kuluessa.

Matkamme alkoi sunnuntaina 9.10 kun hyppäsimme lentokoneen kyytiin Helsinki-Vantaalla. Yhden Lontoossa tehdyn vaihdon kautta saavuimme huonosti nukutulta yölennolta maanantaiaamuna Johannesburgiin Etelä-Afrikkaan. Olimme ennen reissua laskeneet, että meillä olisi tuona päivänä mukavasti aikaa käytössä matkantekoon kohti Krugerin kansallispuistoa, mutta väärässä olimme olleet. O.R Tambon kansainvälinen lentokenttä Johannesburgissa oli nimittäin ottanut käyttöön matkustajien biometrisen tunnistamisen lisäämättä resursseja aikaa vieviä maahantulomuodollisuuksia varten. Niin sitten jonottelimme kolmisen tuntia tupaten täynnä olevassa saapuneiden maahantulijoiden hallissa hermoilevien matkustajien- ja kaaosta hallitsevien lentokenttävirkailijoiden seassa. Kun lopulta pääsimme ulos hallista löysimme meitä vastaanottamassa olleen Bushloren (safariautovuokraamo) edustajan, joka kiidätti meidät Johannesburgin halki vuokraamon toimistolle. Tästä alkoi parisen tuntia kestänyt perehdytys teltta-automme käyttöä varten. Väsyneinä yritimme painaa mieleen kaiken kerrotun ja kahden aikaan iltapäivällä olimme valmiita auton rattiin.

Pimeällä ajamista tulisi välttää eteläisessä Afrikassa, joten meillä oli kova kiire taittaa reilun 400 kilometrin mittainen matkamme Malelaneen ennen pimeätä. Ennen matkaa ihmettelin vuokraamon kieltoa pimeällä ajosta, joka johtui eläimistä, sekä muista tiellä liikkujista. Matkan aikana ihmetys asiasta muuttui ymmärrykseksi, sillä etenkin irrallaan laiduntavien kotieläinten määrä oli joillain alueilla valtava. Myös kansallispuistoissa on tarkat kellonajat porttien aukiololle, sillä pimeällä autoilu on ehdottomasti kielletty niin villieläinten kuin matkustajienkin turvallisuuden ja rauhan takaamiseksi. Emme ehtineet ennen pimeätä Krugerin eteläisintä porttia liki sijainneeseen Malelanen pikkukaupunkiin, vaan jouduimme ajamaan matkan viimeiset kilometrit hissunkissun pimeässä. Yöpaikkanamme toimi viihtyisä Hhusha Hhusha niminen majatalo, joka oli erinomainen pysähdyspaikka matkalla Krugeriin.  Kävimme vielä ennen nukkumaanmenoa tekemässä välttämättömät ruoka- ja vesiostokset tulevaa leirielämää varten läheisessä Sparissa.

Autoilu Etelä-Afrikassa oli helppoa, sillä tiet ovat hyväkuntoiset ja opasteet selkeät. Tosin ei sovi unohtaa, että liikenne on vasemmanpuoleinen. Joillain alueilla on tienvarsille pysähteleminen kielletty, koska maassa tapahtuu jonkiverran autoryöstöjä ja kaupunkialueilla ajaessa tulee auton ovet pitää lukittuina. Me emme törmänneet missään vaiheessa matkaa epäilyttäviin tilanteisiin, mutta nämä asiat on hyvä tiedostaa, niin osaa omalla käyttäytymisellään myös välttää ongelmatilanteet.

Heräsimme tiistaiaamuna Malelanessa jo puoli viideltä, sillä Krugerin Malelanen puoleinen portti avautui puoli kuudelta. Halusimme päästä heti aamusta ajamaan puistoon, sillä monet eläimet ovat aktiivisimpia aamun ja illan viileinä tunteina. Kirjauduimme puistoon sisälle ja ostimme samalla puiston esitteen karttoineen. Eikä mennyt montaakaan kilometriä portilta kun tien varrella tallustelivat ensimmäiset antiloopit - hempeän oranssin sävyiset impalat. Ja voi sitä ihmetyksen määrää kun heti antilooppien jälkeen törmäsimme sarvikuonoihin, vaellusta tekevään afrikanpuhvelilaumaan, kirahviin ja lopulta norsuihin poikasineen.

Tästä alkoi meidän seikkailumme keskellä tosielämän luontodokumenttia, joka tuntuu nyt kotiinpalattua unelta, josta ei olisi tahtonut herätä. Aivan ensimmäiset reissupäivät menikin niin suuren ihmetyksen vallassa, että valokuvaaminenkin unohtui välillä ja tuntui vaativan harjoittelua. Jo ensimmäisenä iltana Krugerissa saimme myös ihastella oranssina hehkuvaa auringonlaskua, jollaisia olin vähän odottanutkin näkeväni Afrikassa. Krugerista ja sen eläimistä kerron lisää heti seuraavassa postauksessa - puisto on nimittäin varmasti yksi Afrikan parhaimmista safarikohteista, ja sopii loistavasti myös omatoimiselle matkaajalle.