Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Savuti - Leijonien valtakunta

DSC_7594.jpg
DSC_7723.jpg
DSC_7750.jpg
DSC_7553.jpg
DSC_7544.jpg
DSC_7701.jpg
DSC_4873.jpg
DSC_7716.jpg
DSC_5173.jpg
DSC_5152.jpg
DSC_7809.jpg
DSC_7854.jpg
DSC_7875.jpg

Jos joku olisi sanonut ennen lähtöämme Afrikkaan, että tulisimme näkemään matkalla kymmeniä leijonia, en olisi uskonut. Varovaisesti haaveilin, että jos edes yhden näkisin. Petoeläinten näkeminen safarilla ei ole aina aivan taattua, sillä ne ovat harvalukuisempia verraten saaliseläimiin, ja pedot myös viihtyvät päivisin varjoissa lepäillen. Onnistuimme kuitenkin näkemään kaikki kolme suurta kissapetoa - leopardin, gepardin ja leijonan. Erityisesti leijonien osalta meillä oli onnea matkassa, ja nopeasti laskien sanoisin meidän nähneen yli 40 yksilöä kolmessa eri kansallispuistossa. Tehtyäni ensimmäiset leijonabongaukset Krugerissa Etelä-Afrikassa, sain kovasti varmuutta omaan havannointiini, ja opin tietämään millaisia poikkeamia maisemasta tulisi hakea löytääkseen varjoissa lymyilevät pedot.

Jätettyämme taakse upea Moremin riistansuojelualue Botswanassa jatkoimme kohti Choben kansallispuistoa ja sen syrjäisää Savutin aluetta. Tiesimme jo etukäteen, että Savutin alueella on paljon leijonia, mutta voi pojat mikä onni meillä kulkikaan matkassa. Saavuttuamme Chobeen Mababen portista ehdimme ajaa vain pari kilometriä, kun lähes tiellä erään puun varjossa makasi kuusi leijonaa. Leijonat olivat niin lähellä tietä, että erään vanhemman urosleijonan hännänpää roikkui tiellä renkaiden urassa. Tällä kertaa päätimme kiertää pois tieltä ettemme häiritsisi laumaa ja sammutimme automme leijonien läheisyyteen. Pian huomasimme vielä yhden aikuisen urosleijonan nukkumassa tien toisella puolella, joten vieressämme köllöttelikin seitsemän leijonaa. Loppujen lopuksi huomasimme viettäneemme yli kaksi tuntia vain katsellen ääneti tuota nukkuvaa leijonalaumaa, ennen kuin maltoimme jatkaa matkaamme kohti Savutia.

Matka Savutiin kulki kauniissa ja avoimessa savannimaisemassa, mutta kuumasta säästä johtuen näimme vain harvakseltaan eläimiä puiden varjoissa lepäilemässä. Mitä lähemmäs Savutia saavuimme alkoi tie muuttua pehmeämmäksi ja kuoppaisemmaksi. Edellispäivänä tiet Moremissa, missä olimme kokemattomina jääneet jumiin hiekalle, eivät olleet mitään siihen verrattuna, kuinka upottavat hiekkatiet olivat Savutissa. Meidän onneksi lokakuussa oli vielä kuivaa, sillä en ole varma olisimmeko selvinneet Toyota Hiluxillamme läpi tuon alueen, jos tiet olisivat olleet mutaiset.

Savutissa saimme jälleen kauniin leiripaikan, josta aukesi avara savannimaisema. Meidän leiriimme ei tosin tullut vettä, sillä elefanttilauma oli edellisyönä hajottanut vesipisteen. Teimme tuttuun tapaan lounaan saavuttuamme leiriin ja pidimme samalla pienen lepotauon. Olin jo parin päivän ajan kuulostellut oloani, joka ei tuntunut yskänkohtauksineen aivan normaalilta. Savutissa myös tajusin, että runsaasta juomisestani huolimatta nesteet eivät tuntuneet kulkevan kehon läpi, ja hikoilin lähes lakkaamatta myös viilenevinä öinä. Tässä kohtaa oli pakko hyväksyä se kurja tosiasia, että olin kuumeessa ja kovasti kipeä. Olin tuolloin päivällä uupunut ja vähän halutonkin lähtemään enää iltasafarille, etenkin kun aiemmin päivällä koetusta tiesin ympäröivien teiden olevan erittäin vaativia ajaa autollamme. Päätimme silti käydä tekemässä pienen lenkin, ennen kuin asettuisimme leiriin yöpuulle.

Lähdimme ajamaan Savutissa risteileville hiekkateille, ja ehkäpä jo puolen tunnin kuluttua olin saanut silmiini erään puun alla löhöävän leijonanaaraan. Päätimme jäädä niille sijoillemme, sillä ilta oli tulossa ja läheltä löytyi myös juomapaikka, jonne eläimet saattaisivat illan viiletessä liikkua. Pian tuon samaisen puun alta nousi myös toinen pää, jonka huomasimme kuuluvan pienelle leijonanpennulle, ja vain hetken kuluttua viereisen puun alta nousi urosleijona. Kaikkien leijonien katseet olivat suuntautuneena kohti juomapaikkaa, joten siirryimme automme kanssa juomapaikalle päin. Ja siinä samassa alkoi tapahtua; pusikoista tulla tupsahteli kaiken kokoisia ja ikäisiä leijonia, jotka hiljalleen suuntasivat juomapaikalle. Osa jäi kauemmas makailemaan ja pienokaiset laittoivat välillä painiksi. Oli vaikea uskoa silmiään, sillä laskujemme mukaan leijonia oli viitisentoista. Samaan aikaan juomapaikalla oli myös norsuja.

Leijonat väistävät ja varovat norsuja, mutta meille tuli yllätyksenä, kuinka paikalle saapunut virtahepo otti ärhäkällä käytöksellään juomapaikan herruuden. On äärimmäisen harvinaista, että leijonat kävisivät norsun kokoisen saaliin kimppuun, mutta Savutissa tilanne on toinen. Niin rajua ja säälimätöntä kuin se onkin, niin juuri nämä Savutin alueella elävät leijonalaumat ovat erikoistuneet suuren saaliin metsästykseen. Vaikka norsut olisivat päivällä tasankojen valtiaita vaihtuvat osat yön pimeydessä. Jos olette nähneet Planeettamme Maan ensimmäisen tuotantokauden 7. jakson Suuret Tasangot (Planet Earth - Great Plains), on siinä esitetty kohtaus leijonista kuvattu juuri Savutissa.

Nämä leijonat olivat selvästi lähdössä metsästämään, sillä vähitellen lauman naaraat lähtivät hiipimään pois juomapaikalta kohti pusikkoa. Leijonat etenivät hiljaa luoden välillä toisiinsa merkitseviä silmäyksiä. Vaikka kuinka mielellämme olisimme jääneet seuraamaan lauman liikehdintää, meidän oli palattava leiriin auringon laskiessa. Koska näillä aitaamattomilla leirintäalueilla täytyy malttaa pysytellä teltassa pimeän tullen, vietimme illan lueskellen ja kuunnellen luonnon ääniä. Tällä kertaa yö sujui ilman suurempia häiriöitä ja saimme nukkua makoisat unet.

Lähtiessämme jatkamaan aamulla matkaa kohti Choben kansallispuiston helpommin tavoitettavia alueita pohjoisen joenvarsialueelle kävimme piipahtamassa samaisella juomapaikalla, jossa olimme illalla seuranneet leijonien luomaa jännitysnäytelmää. Aivan kuin taika olisi rauennut yön aikana, sillä nyt pedot olivat tiessään ja aamun lämpimät auringonsäteet valaisivat varovaisesti juomaan astelevien kirahvien karvapeitteet kullansävyin.

MaaritBotswana10 Comments