Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Moremin riistansuojelualue

P1000407.jpg

Moremin riistansuojelualue Botswanassa on ensimmäinen Afrikan suojelualueista, joka on julkisten tahojen sijasta paikallisten asukkaiden omille mailleen perustama. BaTawana heimon jäsenet alkoivat huolestua alueen villieläinten vähenemisestä ja perustivat suojelualueen vuonna 1963 nimeten sen päällikkö Moremin mukaan. Moremin suojelualue sijaitsee maailmankuululla Okavangon suistolla tarjoten siellä asustaville lajeille lähes paratiisinomaisen luonnon ympäri vuoden. Botswana on eko-turismin ja villieläinten suojelun osalta edelläkävijän asemassa Afrikassa, jonka ansiosta safarikokemukset maan lähes koskemattomilta tuntuvissa puistoissa ovat ainutlaatuisia.

Meidän matkamme Moremiin alkoi maanantaina 17.10, jolloin ajoimme aamulla ensitöiksi Maunin Department of Wildlife and National Parksin toimistoon hankkiaksemme itsellemme luvat sekä Moremiin että Chobeen pääsyä varten. Teimme varaukset leirintäalueille jo hyvissä ajoin ennen matkaa, mutta luvat täytyi ostaa paikan päältä. Kaikkine maksuineen majoitukset leirintäalueilla Botswanan luonnonpuistoissa tulivat maksamaan noin 50e yöltä henkilöä kohden. Koska luonnonpuistot on haluttu säilyttää mahdollisimman luonnontilaisina, on niihin maateitse päästäkseen oltava alla neliveto, sillä tiet ovat osin äärimmäisen huonokuntoisia. Samassa puistossa voi viettää hyvin erilaisen loman riippuen matkabudjetista ja matkustustavasta. Jos Botswanan puistoissa mielii kattoa päänsä päälle, saa varautua pulittamaan useita satoja euroja yöstä, mutta rahalle saa kyllä silloin varmasti myös vastinetta - onhan Botswana tunnettu ylellisistä safareistaan. Valmismatkapaketin varannut matkailija myös todennäköisesti saapuu kohteeseen pienlentokoneella tunteja kestävän ja raskaan automatkan sijasta.

Saatuamme Maunista lupapaperit puistoissa kulkemista varten lähdimme ajamaan kohti Xakanaxan leirintäluetta Moremiin. Matkaa meillä oli kokonaisuudessaan vain noin 140 kilometriä, mutta siihen hujahti helposti yli neljä tuntia. Alkumatka Maunista kulki sujuvasti asfalttitietä pitkin, mutta ykskaks edessä olikin leveä ja upottava hiekkatie. Kirjauduimme sisään Moremiin sen eteläisellä portilla, jossa pudotimme samalla automme rengaspaineet. Hiekalla ajaessa renkaiden paineen tuli olla 1.8 bar ja päällystetyllä tiellä 3.0 bar. Autossamme oli mukana pieni kompura, jonka avulla saimme tarvitessa taas täytettyä renkaat. Meistä tulikin matkan aikana varsinaisia mestareita rengaspaineiden säätämisessä, sillä jouduimme puuhaan lukuisia kertoja. Moremin eteläiseltä portilta meillä oli vielä reilun tunnin ajo leiriimme Xakanaxaan, jonne saavuimme puolilta päivin. Matkalla emme olleet nähneet yhtä elefanttia lukuunottamatta eläimiä, mutta heti päästyämme Xakanaxaan muuttui maisema vehreäksi, ja eteen alkoi tupsahdella antilooppeja ja seeproja.

Löysimme oman leiripaikkamme heti suiston vierestä ja luimme tarkkaavaisesti ohjeet, joissa kehotettiin varovaisuuteen leirissä häiriköivien paviaanien ja hyeenojen varalta. Botswanassa leirintäalueet olivat matkamme ehdottomasti upeimmat ympäristönsä ansiosta. Olimme keskellä luontoa ilman aitoja, ja seuraavat majoittujat saattoivat olla vasta sadan metrin päässä. Okavangon suisto on jatkuvasti muuttuvassa tilassa ja vedenpinnan korkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Vedenpinta on alueella korkeimmillaan huhtikuussa kesän sateiden jälkeen, jolloin suisto tulvii ja vesi peittää osan tieverkostosta alleen. Me olimme alueella lokakuussa kuivan talvikauden jälkeen, jonka ansiosta pystyimme liikkumaan autolla Xakanaxan alueelta lähteviä teitä pitkin. Ensimmäinen iltamme Moremissa menikin ajellessa Xakanaxan ympäristössä, mikä osoittautui melko jännittäväksi huonokuntoisten teiden ja opasteiden puuttumisen vuoksi. Suunnistamisemme helpottui merkittävästi siinä vaiheessa, kun muistin repustani löytyvän kompassin.

DSC_7310.jpg
DSC_7306.jpg
DSC_7290.jpg
DSC_7397.jpg
DSC_7264.jpg
DSC_7331.jpg
P1000413.jpg
DSC_7387.jpg
DSC_7412.jpg
P1000428p.jpg
DSC_7451.jpg
DSC_7519.jpg
DSC_7485.jpg
DSC_7500.jpg

Ensimmäinen yömme sujui puistossa rauhallisesti, mutta saimme sentään kuunnella läheiseltä suistolta nousevaa valtavaa sirkkojen ja matelijoiden muodostamaa kuoroa, johon välillä jokin isompi eläin, ehkä virtahepo, lisäsi kovan ja röhkivän äänensä. Xakanaxan ympäristö olisi ehdottomasti vaatinut enemmän aikaa kuin yhden yön, mutta aamulla heti auringon noustua päätimme jatkaa matkaamme Moremissa seuraavaan yöpaikkaamme Khwaihin. Olimme ehkä aavistuksen säikähtäneet epävarmaa suunnistamistamme Xakanaxan huonokuntoisilla teillä edellisenä iltana, ja koska emme tienneet mitä tuleva päivä toisi tulleessaan, päätimme jättää aamusafarin Xakanaxassa väliin.

Matkamme Khwaihin sujui mukavasti, kunnes saavuimme erään aukean halki kulkevalle tielle. Olimme jo aiemmin joutuneet ajamaan pehmeässä hiekassa, eikä meille tullut yllätyksenä teiden huono kunto, mutta tässä kohtaa tie tuntui kuin imaisevan automme. Ja niinpä siinä oltiin sitten jumissa keskellä savannia. Yritimme kaivaa mielestämme autovuokraamolla läpikäytyjä ohjeita tällaista tilannetta varten ja vaikka autosta nouseminen olisi normaalisti luonnonpuistoissa kiellettyä, oli nyt jalkauduttava. Hetken päästä paikalle saapui pariskunta, joka tuli avuksemme, mutta pääsimme pinteestä vasta kokeneen safariauton kuljettajan päättäessä hinata meidät irti hiekalta. Tilanne päättyi onnellisesti, mutta antoi meille hyvän opetuksen, ettei ajaessa voinut herpaantua hetkeksikään. Tulevina päivinä jouduimme ajamaan entistä haastavammilla teillä, mutta kokemuksesta viisastuneena emme jääneet toistamiseen jumiin.

Päästyämme Khwaihin saimme taas leiripaikan suiston laidalta. Tällä kertaa pääsimme heti leiristä ihailemaan kosteikolla viihtyneitä virtahepoja ja vesiantilooppeja. Khwaissa kohtasimme myös ensimmäistä kertaa leirissä terrorisoivia paviaaneja, jotka ryöväsivät huolimattomilta leiriytyjiltä eväitä. Näissä leireissä ei mitään saa jättää vahtimatta, ja auton, niin kuin teltankin ovet on pidettävä koko ajan kiinni. Itse onnistuimme laittamaan ruuan melko vähäisin häiriön, mutta naapurileirin sedän leipäpalaset näyttivät menevän parempiin suihin. Khwain lähistöltä löytyi aivan upeita kosteikkoalueita, joista nauttivat norsulaumat ja muut ruohonsyöjät. Tänään näimme myös ensimmäisen kerran komean mustahevosantiloopin ja isohevosantiloopin. Olimme ostaneet matkalta opaskirjan (Smithers' Mammals of Southern Africa) eläinlajien tunnistukseen, ja sen avulla pystyimme saamaan erinomaista tietoa näkemistämme eläimistä ja niiden käyttäytymisestä.

Saapuessamme illalla leiriin tapahtui päivän todellinen yllätys, kun huomasin norsun lähestyvän suistolta kohti leiriämme. Siirryin rauhallisesti auton takana puuhailevan mieheni luokse, ja pyysin häntä katsomaan selän taa. Norsu tallusteli hiljalleen autoamme kohti, mutta ehkä se kavahti juuri sytyttämääni nuotiota ja valitsi reitin auton ohitse. Hetken päästä perässä tallusteli toinen, kolmas, neljäs ja vielä viideskin norsu. Eivätkä yllätykset vielä tähän loppuneet. Käytyämme nukkumaan havahduin yöllä hereille kuullessani kovaäänistä ulahtelua lähistöltä, nousin istualteni ja kurkistelin teltan ikkunoista. Pian huomasin kaksi täplähyeenaa, jotka kiertelivät automme ympärillä äännellen. Hyeenoiden näkeminen ja aistiminen niin lähellä tuntui aivan uskomattomalta, enkä olisi millään malttanut nukahtaa eläinten jatkettua matkaansa.

Olimme toivoneet kovasti näkevämme Moremissa leopardin, sillä emme olleet onnistuneet vielä näkemään sellaista lähietäisyydeltä. Leopardin kohdalta toiveemme ei toteutunut, mutta näimmekin jotain vielä harvinaisempaa. Herättyämme Khwaissa päätimme ennen Moremista Chobeen siirtymistä tehdä aamusafarin Khwain alueella. Emme olleet ehtineet ajaa kuin pari kilometriä leiristämme, kun näin metsän laidassa laikkuja. Hetkessä tajusin laikkujen olevan peräisin uhanalaisista hyeenakoirista. Laumassa oli ehkä noin 15 yksilöä, ja ne olivat aloittamassa metsästystä. Saimme seurata koiria ehkä kymmenisen minuuttia kahdestaan, kunnes pari aamuisella kierroksella ollutta safariautoa yhtyi seuraamme. Seurasimme vielä hetken koiria, mutta pian ne näyttivät jatkavan matkaansa tieltä ulottumattomiin. Hyeenakoiria arvellaan olevan tällä hetkellä enää 6600 yksilöä, joista noin 150-200 elää Moremin alueella. Tämä kokemus kruunasi hienosti elämyksiä täynnä olleen vierailumme Moremissa.

MaaritBotswana2 Comments