Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Safari Krugerissa

DSC_6713.jpg

Kolme viikkoa kestäneen Afrikan matkamme ensimmäinen safarikohde oli Etelä-Afrikassa sijaitseva Krugerin kansallispuisto. Vuonna 1926 perustettu Kruger on Etelä-Afrikan vanhin kansallispuisto, ja se on pinta-alaltaan kutakuinkin Slovenian kokoinen. Puiston vahvuutena on erinomainen tieverkosto, loistavat fasiliteetit majoittujille sekä runsas eläimistö. Kruger onkin varmasti yksi Afrikan helpoimmista safarikohteista, ja se sopii mainiosti omatoimiselle matkaajalle. Loma Krugerissa on mahdollista toteuttaa hyvinkin edukkaasti, mutta budjetin salliessa valittavaksi löytyy myös opastettuja safareita ylellisine majoituksineen.

Vietimme Krugerissa neljä päivää ja majoituimme leirintäalueilla Hilmaksi nimetyn automme teltassa. Leirit olivat Skukuza, Lower Sabie ja Satara, joista kaikista löytyivät ravintolat, kaupat ja bensa-asemat. Krugerissa leirit ovat aidattuja, joten siellä on turvallista yöpyä, eikä villieläimistä tarvitse olla juurikaan huolissaan. Krugerin majapaikat täyttyvät nopeasti, ja suosituimmat leirit saatetaankin myydä sesonkina loppuun jo kuukausia etukäteen, joten varausten kanssa kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin.

Ensimmäinen päivämme Krugerissa oli kovin helteinen ja aurinkoinen, mutta sitä seuraavina päivinä paksut pilvet verhosivat taivaan. Päivärytmimme matkalla muodostui sellaiseksi, että heräsimme aamulla noin puoli viideltä, jonka jälkeen aamutoimien ohessa kokosimme teltan ja olimme valmiita aamun ensimmäiselle ajolle heti porttien auettua puoli kuudelta. Ajelimme aamupäivän eläimiä katsellen ja päivisin pidimme pientä lounas- ja lepotaukoa. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme uudestaan liikenteeseen ja palasimme leiriin illalla auringon laskiessa. Nukkumaan menimme iltaisin noin kahdeksan maissa, jota ennen olimme peseytyneet, syöneet iltapalan ja pystyttäneet teltan. Useimmilla leiriytyjillä tuntui olevan melko samanlaiset aikataulut, ja aamuisin porteille muodostuikin pieni jono odottamaan aamun ensimmäistä safaria.

Koska Etelä-Afrikka sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella, on siellä silloin talvi kun me nautimme kesästä. Meidän matkamme aikaan lokakuun alussa oli kevät tekemässä tuloaan ja lämpötilat pysyivät öisinkin reilusti +20 asteen yläpuolella. Sadekausi ei ollut vielä alkanut, joten maisema oli hyvin kuiva ja karu, mutta sen vuoksi eläimiä oli helpompi nähdä kuin kesäisin. Krugerin luonto on monimuotoinen ja maisemat vaihtelevatkin yllättävän paljon puiston halki ajellessa.

DSC_6777.jpg
P1000222.jpg
DSC_7011.jpg
DSC_6753.jpg
DSC_6692.jpg

Metsästysretket Afrikkaan olivat 1900-luvun taitteessa suosittua huvitusta Euroopasta ja Yhdysvalloista saapuvalle parempiosaiselle valkoiselle väelle. Runsaasta metsästyksestä johtuen useat eläinlajit alkoivat vaarantua ja tarve riistansuojelualueiden perustamiselle kävi ilmeiseksi. Näin myös Krugerin kansallispuisto sai alkunsa, ja työ lajien säilyttämiseksi jatkuu edelleen.

Eteläisessä Afrikassa suurimmassa vaarassa ovat tällä hetkellä sarvikuonot, jotka ovat joiltain alueilta hävinneet kokonaan räjähdysmäisesti lisääntyneen salametsästyksen seurauksena. Sarvikuonon sarvia myydään lääkekäyttöön Aasian, vaikka tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet ettei sarvella ole terveysvaikutuksia. Kun viimeisenä päivänämme ajoimme Krugerin porteista ulos kysyi vartija leikillään, että eihän meillä ole kyydissä mitään sarvia ja automme ympäri kiersi vainukoira. Jopa kansallispuiston sisältä salametsästetään satoja sarvikuonoja vuodessa. Salametsästyksen taustalla pyörivät kansainväliset rikollisjärjestöt, joten taistelu metsästystä vastaan on vaikeaa ja veristä. Useita eläinlajeja uhkaa tulevaisuudessa myös väestönkasvu, koska sen seurauksena maata tarvitaan yhä enemmän viljelyyn ja karjankasvatukseen. Krugerin kaltaiset suojelualueet ovat äärimmäisen tärkeitä eläinlajien säilymiseksi, vaikka vastassa on alati muuttuvia haasteita.

Eläinten näkeminen niiden luonnollisessa elinympäristö oli vavahduttava kokemus. Oli hienoa nähdä eri lajien välistä vuorovaikutusta sekä luonnon väistämätöntä kiertokulkua. Juuri näin meidän kuuluisi voida nähdä eläimiä myös tulevaisuudessa.

P1000261.jpg
DSC_6891.jpg
DSC_6915.jpg
DSC_6687.jpg
DSC_6869.jpg
DSC_6958.jpg
DSC_6974.jpg
DSC_7018.jpg
DSC_7031.jpg
DSC_7053.jpg
P1000244.jpg

Majoitusten fasiliteetit olivat reissumme puistojen parhaimmistoa Krugerissa. Leirintäalueiden pesutilat olivat siistit, mutta koska Afrikassa kaikki ei aina toimi aivan länsimaisin standardein, on hyvä varautua silloin tällöin kylmään suihkuun. Tosin lämpötilat olivat matkamme aikana niin korkeat, että kylmäkin suihku oli riittävän lämmin. Jos leirintäalueella telttailu ei tunnu houkuttelevalta, niin valittavaksi löytyy erilaisia majoitusvaihtoehtoja vaikkapa kiinteistä teltoista omiin bungaloweihin.

Puistossa autoilu oli helppoa, eikä meillä ollut esimerkiksi navigaattorille kertaakaan käyttöä. Ostimme portista sisään ajaessa puiston kartan, jonka avulla suunnistimme tienviittoja seuraamalla paikasta toiseen. Puiston päätiet ovat päällytettyjä ja hyväkuntoisia, mutta myös soratiet ovat hyvin ajettavissa tavallisella henkilöautolla. Yleisenä nopeusrajoituksena on 60km/h ja sitä tulee noudattaa, koska eläimiä voi tupsahtaa tielle milloin vain. Käytännössä matkavauhti kannattaa pitää huomattavasti hitaampana, sillä eläimien spottaaminen on helpompaa rauhallisesti ajaen. Näissä safarikohteissa ajaessa on hyvä muistaa, että parinkymmenen kilometrin matkaankin saa helposti hujahtamaan tunnin hitaasta matkavauhdista ja pysähtelystä johtuen. Offroad-ajo on Krugerissa, kuten muissakin kansallispuistoissa kielletty, mutta eläimiä näkee taatusti mielin määrin tieltä käsin. On kuitenkin hyvin pitkälti tuurista kiinni millaisia tilanteita ja eläimiä kohdalle sattuu.

Eläimet hahmottavat autot isoina kokonaisuuksina eivätkä erota niissä matkustavia ihmisiä, mutta tilanne muuttuu heti, jos ihminen nousee autosta. Autosta saakin turvallisuussyistä poistua ainoastaan leireissä ja erikseen merkityillä levähdyspaikoilla. Autossa matkustaville ainoan todellisen vaaran voisivat aiheuttaa norsut, mutta meidän kokemuksen mukaan myös norsut olivat rauhallisia, kun niille antoi riittävästi tilaa. Norsut myös mielellään välttivät tulemasta auton lähelle.

Vaikka Krugerin maisemaa hallitseekin monessa kohtaa pensaat ja puut, on eläinten näkeminen silti helppoa. Aivan alkuun olimme suorastaan surkeita spottaamaan eläimiä jos ne eivät tupsahtaneet tiellemme, mutta siitä huolimatta näimme heti kahden ensimmäisen päivän aikana "Big Fiven" eli norsun, sarvikuonon, afrikanpuhvelin, leijonan ja leopardin. Edellämainittujen lisäksi näimme esimerkiksi useita erilaisia antilooppeja, seeproja, kirahveja, pahkasikoja, virtahepoja, gepardin, vaippasakaalin, hyeenan, mesimäyrän sekä paljon hassun näköisiä lintuja, joista vain harvat tunnistimme. Vähitellen kehityimme taitavammiksi huomaamaan eläinhahmoja maisemasta, ja onnistuimme tekemään useita löytöjä omiin nimiimme. Omatoimisella safarilla kannattaa olla sosiaalinen, sillä monesti ihmiset ovat innokkaita kertomaan omista eläinhavannoistaan. Krugerista löytyi kaikista vierailukeskuksista myös taulut, joihin oli merkattuna saman ja edellisen päivän havaintoja. Vaikka Kruger onkin suosittu puisto niin siellä on silti mahdollista saada nauttia eläinten katselusta ilman ruuhkia. Me onnistuimme eräänä aamuna löytämään leijonanpariskunnan, jonka kuhertelua saimme seurata täysin omassa rauhassa.

Safarimme Krugerissa toimi sopivan pehmeänä laskeutumisena niin Afrikan maaperälle kuin omatoimisella safarilla selvitymiseen. Krugerissa oli niin mukavaa ja vaivatonta, että sinne voisi joskus palata lomalle pidemmäksikin aikaa. Neljä päivää hujahti nopeasti ja haikeina sanoimme heipat Krugerille siirtyessämme viettämään viimeistä yötä Etelä-Afrikassa Phalaborwan pikkukaupunkiin, jossa majoituimme viihtyisässä Sunbird Lodgessa. Varsinainen seikkailumme oli vasta edessäpäin, kun jatkoimme matkaamme Botswanaan, mutta niistä kokemuksista kerron lisää tulevassa.