Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Choben joenvarsialue

DSC_7977.jpg
P1000515.jpg
DSC_8023.jpg
DSC_8080.jpg
DSC_8042.jpg
DSC_8177.jpg
P1000558.jpg
DSC_8116.jpg
DSC_8130.jpg
DSC_8189.jpg

Matkamme jatkuessa Botswanassa lähdimme ajamaan Savutista pohjoiseen kohti Choben kansallispuiston Serondelaksi kutsuttua joenvarsialuetta. Tiet olivat alkumatkasta niin pehmeähiekkaisia ja kuoppaisia, että automme pohja laahasi vähän väliä kiinni tien keskipenkereessä. Matkavauhti oli pakko pitää reippaana ettemme jäisi jumiin, ja sen vuoksi meno oli niin pomppuista, että loputkin tähän asti ehjänä säilyneistä elintarvikkeistamme olivat menneet nyt tuusan nuuskaksi automme jääkaapissa. Näiden kokemusten perusteella emme ehkä enää uusimiseen lähtisi Botswanan luonnonpuistoihin vastaavalla Toyota Hiluxilla. Vaikka matkanteko Hiluxilla onnistuisikin halki puistojen, on se silti melkoisen haastavaa ja epämukavaa, puhumattakaan siitä, kuinka stressaavaa ajo voi olosuhteisiin tottumattomalle kuljettajalle olla. Seuraavalla kerralla vuokraisimme Botswanaan todennäköisesti isomman kokoluokan nelivedon, joista safariautovuokraamoilla on usein tarjolla Toyota Land Cruisereita.

Alkumatkan rytyytyksestä huolimatta pääsimme Ngoman portille ja sieltä takaisin kansallispuiston sisälle Chobeen. Choben joenvarsialue on ehkäpä Choben suosituinta seutua, sillä se on helposti saavutettavista Kasanesta, johon monet matkaajat saapuvat lentäen. Me tupsahdimme alueelle juuri vastakkaisesta suunnasta, jolloin saimme liikkua lähes kohtaamatta muita autoja. En ehkä osaa riittävän hyvin kuvailla, kuinka upealta tuntui, kun lähdimme laskeutumaan kohti joenvartta ja eteemme aukeni vehreä paratiisi, jossa satapäiset eläinlaumat nauttivat tuoreesta ruohosta. Serondelan seutu on erityisen tunnettu valtavista norsulaumoistaan, mutta syystä tai toisesta me emme onnistuneet näkemään kuin muutaman kymmenen norsun laumoja, vaikka alueen norsutiheys onkin maailman suurimpia.

On toki hienoa päästä näkemään norsuja suurina laumoina, mutta syy miksi ne ovat saapuneet juuri Chobeen on epätoivoinen. Chobessa norsut ovat turvassa, mutta ylittäessään valtioden rajalla kiemurtelevan joen Namibian puolelle, ja jatkaessaan muihin ympäröiviin valtioihin on niiden uhkana räjähdysmäisesti kasvanut salametsästys. Norsujen asettuminen yhdelle alueelle aiheuttaa kuitenkin suuren vaaran muille eläinlajeille ja Botswanan kuivuudesta kärsivälle ekosysteemille. Norsut kuluttavat niin valtavasti maata ja ravintoa, että näimme matkallamme lähes täysin tuhoutuneita alueita, jotka olivat muuttuneet melkein elinkelvottomiksi. Tätä ongelmaa ei olisi, jos norsut voisivat levittäytyä tasaisesti niille sopiville elinalueille Afrikassa, mutta älykkäinä eläiminä ne siirtyvät seuduille, joissa ne kokevat olevansa turvassa metsästykseltä.

Majoituimme viimeisen yömme Chobessa Ihaha -nimisellä leirintäalueella aivan joen rannassa. Tällä kertaa telttayöhön toi oman jännityksensä tieto siitä, että juuri Ihahassa on tapahtunut aseellisia ryöstöjä joen takaa saapuneiden rosvojoukkioiden toimesta. Olimmekin varmuuden vuoksi piilotelleet kaikki tärkeimmät tarvikkeemme ympäri autoa sijaitseviin kätköihin. Alkuillasta poliisi teki tunnin välein partiokierroksen leirintäalueella, mutta myöhemmin yöllä emme huomanneet partion liikkumista. Sen sijaan lauma impaloita kulki jossain vaiheessa telttamme ohi. Yö sujui ilman häiriöitä, ja ymmärtääkseni ryöstöjä ei ole enää hiljattain tapahtunut. Ehkäpä poliisien liikkuminen leirissä on rauhoittanut tilannetta. Alueena Ihaha oli todella kaunis, ja mikäpä olisi ollut hienompaa, kuin katsella illalla auringon laskiessa suoraan edessä avautuvaa jokimaisemaa siellä käyskentelevine eläimineen.

Meille toi matkalla paljon iloa jo Krugerista ostamamme kirja Smither's Mammals of Southern Africa. Kirja on kuvitettu upein piirroksin, ja siihen mahtuu valtava määrä tietoa eri eläinlajeista. Suosittelisinkin omatoimiselle safarille suuntavia hankkimaan edes jonkinlaisen kirjan helpottamaan eläinlajien tunnistusta. Jokaisen safarille lähtevän tulisi myös itsestäänselvänä asiana muistaa, että safarilla ollaan kylässä eläinten kotona, joten luontoa ja eläimiä täytyy kunnioittaa. Kansallispuistoihin saapuessa on portilla aina kyltti tärkeimmistä säännöistä, joita kuuluu noudattaa, ja ohjeet saa mukaansa myös kirjallisena. Yksi silmiinpistävä asia joka meitä ärsytti kovasti oli se, etteivät kaikki kuljettajat sammuttaneet autoaan pysähtyessään katsomaan eläimiä. Auton käyttäminen paikallaan rikkoi rauhan ja esti kuulemasta eläinten ja luonnon ääniä.

Herättyämme aamulla Ihahassa lähdimme ajamaan puiston halki Kasaneen täydentämään ruokavarastomme ja tankkaamaan auton. Kasanesta ajoimme Muchenje nimiselle leirintäalueelle viettämään viimeisen yömme Botswanassa. Muchenjessa pääsimme vihdoin aidatulle ja hyvin hoidetulle leirintäalueelle, jossa saimme pystyttää leirin hieman rennommin ilman huolta villieläimistä. Botswana oli ennakko-odotustemme mukaisesti matkamme haastavin osuus, mutta samalla niin aito ja upea. Safarielämykset poikkesivat Etelä-Afrikan ja Namibian vastaavista siinä, että välillä saatoimme kulkea hyvinkin pitkiä aikoja puistoissa näkemättä muita matkailijoita. Toivottavasti Botswana saa säilytettyä luonnonpuistonsa jatkossakin näin koskemattomina.

Muchenjesta lähdettyä vietimme kaksi ajopäivää matkustaen Namibiassa halki Caprivi Stripin alueen suuntanamme Etoshan kansallispuisto. Tämän postauksen myötä hyvästelläänkin Botswana ja suunnataan katseet kohti kaunista Namibiaa.

MaaritBotswana4 Comments