Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Etoshan kansallispuisto

P1010087.jpg
DSC_8510.jpg
DSC_8574.jpg
DSC_8639.jpg
DSC_8687.jpg
DSC_8705.jpg
DSC_9094.jpg
P1010089.jpg
DSC_8438.jpg
P1010099.jpg
DSC_8764.jpg
DSC_8779.jpg
DSC_8780.jpg
DSC_8788.jpg
DSC_8747.jpg
DSC_8827.jpg
DSC_8897.jpg
DSC_8985.jpg
DSC_9016.jpg
DSC_9140.jpg
DSC_9188.jpg
DSC_9229.jpg
DSC_9267.jpg
DSC_6734.jpg
P1010202.jpg
DSC_6614.jpg

Namibiassa sijaitseva Etoshan kansallispuisto oli kolmeviikkoisen reissumme viimeinen safarikohde. Vietimme Etoshassa yhteensä neljä päivää ja majoituimme kaikissa puiston kolmessa leirintäalueessa, jotka olivat Namutoni, Halali ja Okaukuejo. Saavuimme puistoon kahden raskaan ajopäivän jälkeen sunnuntai-iltana 23. lokakuuta ja asetuimme ensimmäiseksi yöksi puiston itäiselle puolelle Namutonin leirintäalueelle. Etoshan leirintäalueet ovat aidattuja ja niistä löytyvät tärkeimmät palvelut, kuten kaupat ja ravintolat.

Ehdimme tehdä heti ensimmäisenä iltana pienen auringonlaskusafarin ja onnistuimme näkemään uhanalaisen pensassarvikuonon, sekä kolme gepardia saaliilla. Etoshan maaperä on suurelta osin lähes valkoisen hiekan peittämä, joka tekee maisemasta lähes surrealistisen. Puisto olikin mielestäni ehdottomasti reissun kaunein ja kuvauksellisin. Minua hämmästytti suuresti, kuinka hyväkuntoisia eläimet olivat huolimatta alueen kuivudesta. Se lienee kertoo tarinaansa siitä, kuinka hyvin lajit ovat sopeutuneet karuun elinympäristöön. Etoshan pinta-ala on yli 22000 neliökilometriä, eli kooltaan puisto on verrattavissa Krugerin kansallispuistoon Etelä-Afrikassa. Etosha on myös helposti kuljettavissa henkilöautolla, eikä siellä tarvitse nelivetoa. Puistoa hallitsee valtava 130 kilometriä pitkä Etosha Pan -suolatasanko, joka muuttuu sadekauden jälkeen järveksi, mutta meidän vierailun aikaan tasanko oli talven jäljiltä rutikuiva. Reissumme ajankohta tuntui olevan loistava eläinten bongailua silmälläpitäen, koska kuivalla kaudella ne asettuvat juomapaikkojen läheisyyteen. Sadekaudella eläimet taas levittäytyvät ympäri valtaville tasangoille, ja niiden näkeminen voi olla satunnaisempaa.

Etoshassa maisema ja eläinlajit vaihtelevat jonkin verran eri alueilla. Oma suosikkini oli ehkä Namutonin alue, mutta myös Okaukuejon seutu viehätti. Puiston keskimmäinen majapaikka Halali ei ole ympäristöltään aivan yhtä avara, mutta siellä taas on hyvät mahdollisuudet nähdä leopardi, missä me emme tosin onnistuneet. Jokaisesta puiston leiristä löytyi katselutasanne jollekin juomapaikalle, ja erityisesti Okaukuejossa juomapaikalla vilisi eläimiä ympäri vuorokauden. Mahdollisuus nähdä eläimiä suoraan leiristä on varmasti tärkeä etenkin niille matkustajille, jotka eivät ole liikkeellä omalla tai vuokra-autolla. Koska Etosha oli reissumme viimeinen safarikohde, otimme siellä ehkä aavistuksen rennommin, kuin aiemmissa luonnonpuistoissa. Ajomatkalla Etoshaan olin ollut aika heikossa kunnossa saamani flunssataudin vuoksi, enkä ollut vieläkään täysin terve, jonka vuoksi jouduimme myöskin hieman rajoittamaan aktiviteettien määrää.

Etosha toi minulle mieleen jonkinlaisen Nooan arkin, sillä puiston juomapaikoilla on mahdollista nähdä samanaikaisesti niin valtava määrä eri eläinlajeja. Vietimme Etoshassa tuntitolkulla aikaa vain katsellen juomaan saapuvia - ja sieltä taas hetken päästä matkaansa jatkavia eläinlaumoja. Reissussa ollessamme minusta tuntui, että Etosha nousi omaksi suosikikseni, mutta näin jälkeenpäin ajatellen jokainen kokemistamme luonnonpuistoista oli omalla tavallaan unohtumaton.

MaaritNamibia12 Comments