Travel & Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

Namibin autiomaa

Meidän Afrikan reissumme viimeisenä etappina oli Namibin autiomaassa Namib-Naukluftin kansallispuisto, ja siellä sijaitseva Sossusvlein alue. Namibin autiomaa sijaitsee suurimmaksi osin Namibian alueella ja se myötäilee noin 1600 kilometrin matkalla Atlantin rannikkoa. Autiomaata pidetään maailman vanhimpana ja sen arvellaan syntyneen noin 80 miljoonaa vuotta sitten.

Matkalla Sossusvleihin pysähdyimme Solitairessa, joka on hauska pieni huoltoasema keskellä autiomaata. Solitairen ohi ei voi ajaa huomaamatta tien varrella olevia iloisin värein maalattuja autonraatoja. Kävellessäni hiljalleen Solitairen pihapiirissä liittyi seuraani yllättäen pieni kirjava kissa. Annoin kissalle huomiota silitellen sen pehmoista turkkia ja jutustellen sille mukavia. Aivan kuin pieni kissa olisi käynyt toivottamassa minut tervetulleeksi aavikolle. Hetken päästä kissa lähti väijymään saalista lähistölle ja minä jatkoin jaloitteluani ennen hyppäämistä takaisin auton kyytiin.

Ajoimme illaksi Sossusvleihin, jossa ehdimme käydä tutustumassa kansallispuiston alueeseen muutaman tunnin ajan ennen pimeän laskeutumista. Vietimme auringonlaskun hetken ehkäpä puiston suosituimman dyynin luona - Dune 45:lla, jonka harjalle emme kuitenkaan vielä tässä vaiheessa kiivenneet. Jotain taianomaista tässä ikivanhassa aavikossa tuntui olevan - ehkä se johtui siitä, kuinka pehmeästi valo taittui illalla auringon laskiessa dyynien taakse, ja kuinka lähes aavemainen rauha ja hiljaisuus vallitsi ympärillä.

Me majoituimme Sossusvleissa Sesriemin leirintäalueella kaksi yötä, josta käsin teimme retkiä sisemmälle puistoon. Puiston porteilta Sesriemistä Sossusvlein sydämeen on noin 60 kilometrin matka, joten ajokilometrejä kertyi kahden päivän aikana hulppeasti.

DSC_9423.jpg
DSC_7420.jpg
DSC_7442.jpg
DSC_7464.jpg
DSC_7509.jpg
DSC_7781.jpg
DSC_7454.jpg
DSC_7807.jpg
DSC_9512.jpg
DSC_9574.jpg
DSC_9535.jpg
DSC_9507.jpg
DSC_9606.jpg
DSC_9625.jpg
DSC_9783.jpg
DSC_9709.jpg
DSC_9794.jpg
DSC_9635.jpg
DSC_8032.jpg
DSC_9724.jpg
DSC_9735.jpg

Kuten varmasti monilla muillakin Sossusvleihin suuntaavilla, oli meilläkin dyynien lisäksi haaveissa nähdä monista valokuvista tutuksi tullut Deadvlein tasanko. Deadvlei on pienehkö, dyynien keskellä sijaitseva savitasanko, jota ympäröivät maailman korkeimpina pidetyt dyynit, kuten "Big Daddy", joka nousee 350 metrin korkeuteen. Tasanko syntyi Sauchab -joen tulviessa rankkasateiden jäljiltä ja samalla muodostaessa aavikolle hetkellisesti vesialtaita. Aavikolle tulviva vesi loi otolliset olosuhteet myös kasveille, jonka seurauksena Deadvlein kohdalle alkoi kasvaa kirahviakaasioita. Ilmaston muuttuessa kuivui Deadvlein alue saviseksi tasangoksi ja myös kirahviakaasiat kuolivat. Puiden arvellaan kuolleen noin 600-700 vuotta sitten. Kuin osoituksena Afrikkalaisen puun lujuudesta nämä kirahviakaasit ovat auringon mustaksi polttamina edelleen pystyssä Deadvlein kuivalla tasangolla.

Me vierailimme Deadvleilla kahteen kertaan. Ensimmäinen vierailumme meni jokseenkin pipariksi, sillä olimme anivarhain aamulla ajaneet päivän ensimmäisinä vieraina parkkipaikalle, josta kuului lähteä kävelemään kohti Deadvleita. Alueella ei ollut varsinaisia opasteita, ja öinen tuuli oli puhaltanut edellisen päivän vierailijoiden hiekalle jättämät jalanjäljet piiloon. Onnistuimme sitten innosta piukeina suuntaamaan hieman eri suuntaan kuin olisi kuulunut, ja pari tuntia kestäneen upottavassa hiekassa tehdyn aavikkovaelluksen jälkeen palasimme lähtöpisteeseen. Tässä vaiheessa paikalle oli jo saapunut turistiryhmiä, joiden perässä lopulta osasimme oikeaan suuntaan. Aurinko porotti tässä vaiheessa jo niin korkealta, että jouduimme toteamaan myöhästyneemme siitä hetkestä, jonka olisimme halunneet viettää Deadvleilla. Koska olimme Sossusvleilla vielä yhden yön päätimme palata seuraavana aamuna Deadvleihin. Toinen kerta onnistui edellisen päivän harjoitusten jäljiltä jo paremmin, ja olimme juuri sopivasti ennen auringonnousua Deadvleilla.

Olin ollut koko loppumatkan kipeänä, joten en voinut puolikuntoisena lähteä kiipeämään dyyneille. Mieheni sen sijaan kävi vielä viimeisenä iltanamme Sossusvleissa valloittamassa auringonlaskun aikaan Dune 45:n minun jäädessä tasamaalle kuvaamaan timelapse-videota. Monet matkaajat käyvätkin kiipeämässä dyyneille juuri auringonnousun tai -laskun aikaan, sillä maisemat ylhäältä päin ovat upeat.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan - niin myös meidän unohtumaton ja ihana Afrikan matkamme.  Jatkoimme ajoamme Sossusvleista ja Namibin autiomaasta vielä Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin, josta pitkä kotimatkamme Suomeen alkoi.

❤ BLOGLOVIN    FACEBOOK    INSTAGRAM 

MaaritNamibia5 Comments