Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Tre Cime di Lavaredo

DSC_1435-2.jpg
DSC_1403-2.jpg
DSC_1408-2.jpg
DSCF3390-2.jpg
DSC_1513-2.jpg
DSC_1505-2.jpg
DSC_1492-2.jpg
DSC_1486-2.jpg
DSC_1482-2.jpg
DSC_1498-2.jpg

Puhuttaessa Italian matkailusta kyseessä on useimmiten jokin tunnettu kaupunki- tai rantalomakohde, mutta Italia on oikea paratiisi myös luonnon ja patikoinnin ystävälle. Italiassa sijaitsevat nimittäin Dolomiitit - Alppeihin kuuluva vuoristoalue, joka on saanut nimensä alueella esiintyvän kivilajin mukaisesti. Dolomiiteille tunnusomaista vuorimaisemaa ovat terävähuippuiset hammasmaiset vuorijonot, jotka ovat mahtipontisia ja kuvauksellisia.

Matkamme Itävallasta kohti Italiaa alkoi eräänä syyskuisena tiistaiaamuna. Olimme laskeutuneet aamuhämärissä Grossglocknerin alppitietä pitkin alas vuoristosta ja muutaman tunnin kuluttua ylitimme Italian rajan. Meillä oli ainoastaan kolme päivää käytettävissä Dolomiiteille, joten käytimme kaiken energiamme alueeseen tutustumiseen. Ensimmäinen kohteemme Dolomiiteilla oli Tre Cime di Lavaredon vuoristoalue. Tre Cime di Lavaredo on ryhmä vuoria, joista nousee ylös kolme pylväsmäistä huippua. Olimme etukäteen lukeneet, että Tre Cimen alue on erittäin suosittua matkaajien keskuudessa, ja kuumimman sesongin aikaan alue kuhisee turisteja. Me saavuimme Tre Cimelle ennen kymmentä, ja jo tuolloin parkkipaikka pullisteli autoja vaikka kesän lomasesonki olikin jo taittunut syksyyn. Tre Cimelle saavutaan etelän puolelta, mutta vuoret ovat mielestäni kuvauksellisimmat pohjoisen suunnasta. Alueelta löytyy useita erimittaisia vaellusreittejä, joista me päätimme valita reitin, joka kiertäisi Tre Cimen vuoriryhmän ympäri. Valitsemamme reitin kestoksi ilmoitettiin 3-4 tuntia riippuen patikoijan vauhdista. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti halunneet viettää kokonaisen vuorokauden alueella.

Edellisenä iltana Grossglocknerilla velloneet pilvimassat tuntuivat matkaavan mukanamme. Olimme ennen matkaa luoneet mielikuvia aurinkoisesta vuoristosta, jossa kuvailisimme auringonnousut ja laskut, sekä kirkkaan öisen tähtitaivaan. Tiesimme ettemme olisi ehtineet auringonnousuksi Tre Cimelle, mutta tällä kertaa se ei edes harmittanut, sillä vuoriston peittivät paksut pilvet. Tehdessämme matkaa eteenpäin pilvet alkoivat onneksi hieman hajoilla ja pääsimme näkemään pilkahduksia noista kolmesta uljaasta vuorenhuipusta. Tre Cime ei paljastunut meille kuitenkaan aivan kaikessa komeudessaan, mutta näin jälkeenpäin kuvia katsellessa hahmotan ehkä paremmin, kuinka upea tuo alue on ollutkaan.

Reilun kolme tuntia sen jälkeen kun ampaisimme Tre Cimen kiertävälle polulle palasimme takaisin autollemme. Lähtiessämme ajamaan poispäin näin kaukana lauman hevosia. Ne laidunsivat kukkulan päällä täydellisenä siluettina upeassa vuoristomaisemassa, ja kruunasivat näyttäytymisellään kauniisti vierailumme Tre Cimelle. Tre Cimelta jatkoimme matkaa kohti Passo Falzaregoa, jossa oli päivän toisen patikkaretken aika.

MaaritItalia14 Comments