Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Passo Falzarego

DSC_1623-2.jpg
DSCF3622-2.jpg
DSC_1613-2.jpg
DSC_1629-2.jpg
DSC_1635-2.jpg
DSC_1622-2.jpg
DSC_1600-2.jpg

Patikoituamme aamupäivän Tre Cime di Lavaredolla jatkoimme Dolomiitteihin tustumista pysähtyen Passo Falzaregolla. Passo Falzaregon ympäristöstä löytyy valtava määrä vaellusreittejä ja sitä reunustavat Lagazuoi- ja Sass de Stria vuoret. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Italian ja Itävalta-Unkarin rintamalinjat sijaitsivat Dolomiiteilla, jotenvanhojen tukikohtien jäänteitä on edelleen löydettävissä esimerkiksi Passo Falzaregon ympäristöstä. Erityisesti Lagazuoin vuoristosta löytyy useita sodan ajan tunneleita, jotka ovat nykyisin avoinna vierailijoille.

Me olimme varanneet Passo Falzaregolla pysähtymiseen aikaa puolisentoista tuntia, ja päätimme lähteä kipuamaan pylväsmäisen Sass de Strian vierustaa pitkin. Olimme jo hivenen uupuneita aamun patikoinnin jäljiltä ja etenimme hitaasti ylöspäin. Sass de Stria houkuttelee paljon vuorikiipeilijöitä, jotka tavoittelevat vuoren huipulle kipuamista. Me tyydyimme seuraamaan sivusta huimapäisiä kiipeilijöitä ja jatkoimme omaa vaellustamme vuoren reunustalla. Mieheni otti minusta reilun etumatkan sillä aikaa, kun pysähtelin kuvailemaan. Löysin Sass de Strian alarinteiltä pari sodanaikaista tunnelia, joita olisi ollut mielenkiintoista käydä tutkimassa. En kuitenkaan uskaltautunut kuin kurkistamaan sisälle sen matkaa, jonka päivänvalo valaisi tunnelin suulta. Pian näin mieheni valloittaneen edessä näkyvän kukkulan ja lähdin kiiruhtamaan ylöspäin. Päästyäni ylös avautuivat edessä hienot maisemat niin Passo Falzaregolle, kuin ympäröivään vuoristoon. Olimme tyytyväisiä kukkulan valloitukseemme ja laskeuduimme takaisin autolle. Passo Falzarego on palveluiltaan vaatimaton, mutta vatsa kurnien nappasin meille pienestä kahviosta mukaan paninit matkaevääksi.

Passo Falzaregolta jatkoimme ajoamme kohti Arabba nimistä kylää ja siitä eteenpäin Passo Pordoille, joka on Dolomiittien toiseksi korkeimmalle nouseva serpentiinitie. Tarkoituksenamme oli ajaa Passo Pordoin kautta Sella Towers -vuorille katsomaan auringonlaskua. Kuten taivaalla kumpuilevat pilvet olivat jo päivällä vihjailleet, jäi auringonlaskun näkeminen pelkäksi haaveeksi. Valitsemamme reitin ajaminen oli kuitenkin maisemineen palkitseva ja tällä kertaa pääsimmekin hyvissä ajoin yöpaikkaamme Ortiseihin, jossa yövyimme ihastuttavassa pikku hotellissa Villa Stellassa. Seuraavana aamuna suuntasimme jälleen kohti vuoristoa, jossa seikkaillimme ehkäpä reissun eeppisimmissä maisemisssa, mutta siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa.

MaaritItalia6 Comments