Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Seceda

DSC_1717-2.jpg
DSCF3825-2.jpg
DSC_1742-2.jpg
DSC_1928-2.jpg
DSC_1764-2.jpg
DSC_1802-2.jpg
DSC_1744-2.jpg
DSC_1927-2.jpg
DSC_1752-2.jpg

Eeppinen on yksi niistä sanoista, jotka eivät oikein tahdo sopia minun suuhuni. Sanan alkuperäinen merkitys Suomen kielessä kun viittaa kertomarunouteen- ja kirjallisuuteen, joista minulla ei ole juurikaan sanottavaa. Tänäpäivänä miltei mikä tahansa voi kuitenkin olla eeppistä - etenkin jos on uskominen nuorempiani. Voin siis hyvin sanoa, että maisema, jonka vierailija kohtaa Italian Dolomiiteilla sijaisevalla Secedalla, on kaikessa mahtipontisuudessaan todellakin eeppinen.

Se että päädyimme Secedan eeppisiin maisemiin, oli pienen onnellisen sattuman tulosta. Suunnitellessamme matkaa Dolomiiteille törmäsimme ohimennen kuvaan harvinaislaatuisesta vuoriryhmästä, ja aloitimme salapoliisityön selvittääksemme mistä kuva oli otettu. Pian saimme selville kuvan olevan Secedalta, jota lähinnä olisi Ortisei niminen kylä. Secedan alueella toimii talvisin laskettelukeskus, mutta kesäisin patikoijat valtaavat vuorten vehreät rinteet. Maisemaa koristaa Geislerin vuoriryhmä, josta komeimpana nousee ylös Sass Rigais vuoren huippu. Päätös vierailusta Secedalle oli hetkessä tehty ja majapaikaksemme Ortiseissa valikoitui ihana Villa Stella, jossa vietimme yhden yön syyskuussa.

Eräänä syksyisenä keskiviikkoaamuna olimmekin ensimmäiset matkaajat jonottamassa pääsyä funivia köysihissin kyytiin suuntanamme Seceda. Edestakainen matka Secedalle maksaa  28 euroa henkilöltä, joka on melkoisen suolainen summa. Sen olimme kuitenkin valmiita maksamaan, sillä pitkään ja vaativaan patikointiin meillä ei olisi ollut riittävästi aikaa. Hissin saavuttua ylös lähdimme jatkamaan matkaamme jalkaisin. Tehtyämme pienen nousun meitä vastassa oli massiivinen krusifiksi, joka raskaiden pilvien peittämässä maisemassa sai ympäristön näyttämään entistäkin tarunomaisemmalta. Maisemaa hallitsi Sass Rigais vuoren pystysuorat sapelimaiset rinteet, joiden vuoksi olimme saapuneet Secedalle. Vietimme muutaman tunnin ylhäällä Secedalla hyytävän kylmässä tuulessa, ja katsoimme, kuinka Sass Rigais peittyi paksujen pilvien alle. Jo ennen kuin lähdimme laskeutumaan hissillä takaisin alas Ortiseihin tiesimme, että tähän maisemaan haluamme joskus vielä palata.

Jatkoimme iltapäivällä matkaa Ortiseista kohti Funesin laaksoa, jossa vietimme viimeisen päivämme Dolomiiteilla. Pilvet olivat seuranneet meitä koko matkan, mutta Funesissa saimme nähdä jo pilkahduksia auringosta. Funesin kauniista laaksosta kerronkin teille lisää heti seuraavassa postauksessa.

MaaritItalia22 Comments