Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Neuschwansteinin linna

DSC_2346-2.jpg

Kaikki tuntevat Walt Disneyn tarinan Prinsessa Ruususesta, mutta kuinka moni tietää, että sadun linnan esikuva löytyy Etelä-Saksasta? Baijerin kuningas Ludvig II rakennutti Walt Disneytä innoittaneen mahtipontisen Neuschwansteinin linnan 1800 -luvun lopulla Saksan Baijeriin aivan Alppien syleilyyn. Tänä päivänä tämä ihastuttava linna onkin Saksan suosituin nähtävyys ja houkuttelee lähes puolitoista miljoonaa matkaajaa vuosittain alueelle. Koskapa meidän pienen roadtrippimme alku- ja päätepisteenä toimi München, oli meidän helppo suunnitella sellainen reitti, joka mahdollisti vierailun Neuschwansteinin linnalle.

Kaikki ei kuitenkaan aina suju matkoilla - saati muutenkaan elämässä niin kuin saduissa, minkä saimme tuta suunnatessamme Italiasta kohti Saksaa. Matkamme alkoi aamulla kauniissa auringonpaisteessa Funesin laaksossa Dolomiiteilla, josta ajelimme pientä vuoristotietä kieputellen kohti Itävallan rajaa ja Söldeniä. Kaikkein suorin ja nopein reitti Saksaan ja Neuschwansteinin linnalle olisi kulkenut Itävallassa Innsbrückin kautta, mutta me halusimme maisemien vuoksi kulkea Söldenin ohi. Valitsemamme 2,509 metrin korkeuteen nouseva alppitie tunnetaan saksalaisittain nimellä Timmelsjoch ja italialaisittain se tunnetaan Passo del Rombona. Reitti tarjoaakin upeita vuoristomaisemia silmänkantamattomiin, ainakin silloin jos ei satu ajamaan halki hernerokkasumun. Meidän matkamme kohti Italian ja Itävallan rajaa eteni kuitenkin kävelyvauhtia, sillä näkyvyyttä eteenpäin oli ehkä juuri ja juuri parisen metriä. Varovaisesta etenemisestä huolimatta olimme joutua kolariin, kun perässämme ajanut moottoripyöräilijä lähes törmäsi meihin ja kaatui. Huono onni jatkui päästyämme Itävallan puolelle, sillä vallitseva sää oli aivan poikkeuksellinen aiheuttaen pyörremyrskyjä. Matkamme tyssäsikin pienen lounastauon jälkeen erään kylän laitamille, koska tie oli jouduttu sulkemaan suurten myrskytuhojen vuoksi.

Meidän oli ollut tarkoitus ehtiä auringonlaskuksi Neuschwansteinin linnalle, mutta nyt olimme huolissamme ehdimmekö ajoissa edes yöpaikkaamme. Myrskytuhojen korjaamisen aikataulusta ei ollut tietoa, joten jouduimme valitsemaan vaihtoehtoiseksi reitiksi vuoristossa kieppuvan pikkutien, joka venytti matka-aikaamme reilulla kahdella tunnilla. Saavuimme kohti Saksaa vuoden upeinta auringonlaskua ihaillen, mutta kyllähän se kirpaisi, ettemme tuolla hetkellä olleet Neuschwansteinin linnalla. Matkamme hidastuminen Italian ja Saksan välisellä vuoristoalueella saattoi kuitenkin olla pelastuksemme, sillä huonolla tuurilla olisimme voineet joutua myrskyn silmään. Tiedossa oli aikainen herätys seuraavana aamuna, mutta vierailuamme linnalle varjosti vielä eräs seikka; Aikaisemmin matkalla Hallstattissa tapaamamme englantilaismies oli tiennyt kertoa meille, että Marian silta (Marienbrücke), jolta linnaa kuvattaisiin, olisi parhaillaan remontissa, eikä sille olisi pääsyä.

DSC_2292-2.jpg
DSC_2394-2.jpg
DSC_2307-2.jpg
DSC_2352-2.jpg
DSC_2373-2.jpg
DSC_2389-2.jpg
DSC_2388-2.jpg
DSC_2408-2.jpg

Heräsimme seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan ja lähdimme ajamaan Neuschwansteinin linnalle. Tarkasti ottaen linnalle ei pääse autolla, vaan autot jätetään Schwangaun kylän paikoitusalueille. Linnalle päästäkseen täytyy kivuta melkoisen reipas nousu, johon on hyvä varata aikaa kolmisen varttia. Päiväsaikaan osa turisteista matkaa linnalle hevosvaunujen kyydissä, mutta heppoja ei näkynyt vielä aamuvarhaisella, ja toisekseen olimme jokatapauksessa innokkaampia ponnistelemaan ylös omin voimin. Meillä kummallakin oli omat salakavalat taka-ajatuksemme aamuvarhaisen ajankohdan suomasta mahdollisuudesta onnistua jollain tapaa kuvaamaan Neuschwansteinin linnaa suljetulta Marian sillalta. Reippaan tarpomisen jälkeen olimmekin seitsemän jälkeen saapuneet työmaa-alueen laitamille, jossa aita esti vierailijoiden kulun Marian sillalle vievälle polulle. Ympärillämme ei näkynyt ristin sielua, joten teimme työnjaon; Minä sain pienenä ja ketteränä luvan suorittaa tehtävän kuvata linna, kun mieheni jäi samaan aikaan pitämään vartiota portin luo.

Ryömin portin raosta aidan sisäpuolelle ja pinkaisin juoksuun. Saavuin nopeasti sillalle, jonka ympärille oli rakennettu telineet kunnostustöitä varten. Kapusin sydän pamppaillen sillan kaiteen yli huoltosillalle ja samalla edessäni avautui maisema yhdelle maailman kauneimmista linnoista. Napsin muutaman minuutin ajan kuvia, kunnes lähdin äänettömästi palaamaan takaisin mieheni luo. Kerrottuani tohkeissani kokemastani, teimme pikaisen tilannearvion ja hetken kuluttua meitä olikin kaksi puikkelehtimassa puiden lomassa sillalle. Olimme melkoisen varmoja, että linnan pihalla olleet ihmiset kyllä näkivät meidät kirkkaanvärisissä takeissamme, mutta kukaan ei silti tuntunut olevan kiinnostunut puuhistamme.

Tätä kirjoittaessa pääsyliput Neuschwansteinin linnalle maksavat 12 euroa henkilöltä. Kuten olen jo ehkä aiemminkin kertonut, olemme me usein innokkaampia ihailemaan nähtävyyksiä ulkoapäin, joten jätimme myös nyt itse linnan sisätiloihin tutustumisen välistä. Sen sijaan mielessämme oli ajatus ehtiä tehdä vielä pieni patikkaretki linnan vastakkaisen puolen rinteelle ennen paluumatkaamme Müncheniin.  Vaelluspolut kulkivat halki karjalaidunten kohti jyrkkiä vuorenrinteitä, enkä millään malttanut olla kuvailematta myös suloisia lehmiä. Meillä oli vain rajallisesti aikaa, sillä lentomme kotiin oli lähdössä illansuussa ja halusimme käydä tutustumassa päivänvalossa myös Füsseniin, jossa olimme viettäneet edellisen yön. Vaikka Neuschwansteinin linnaa usein kuvataan ja katsotaan Marian sillalta, niin todellisuudessa sieltä avautuva näkymä on linnan takapuoli. Nähdäkseen linnan edestäpäin on kuljettava juuri toiselle puolelle Tegelberg vuoren rinteille, jonne pääsee patikoiden esimerkiksi Marian sillalta, tai köysihissillä - Tegelbergbahnilla. Emme olleet itse varanneet etukäteen aikaa patikoinnille, joten emme ehtineet Tegelbergille asti. Jos alueella haluaa tehdä kunnon patikkaretken kannattaa sihen varata aikaa puolesta päivästä päivään.

Sekä matkamme, että itse vierailummekin Neuschwansteinin linnalle muodostui varsinaiseksi seikkailuksi, jossa mikään ei tuntunut sujuvan aivan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Lopputulemana olimme kuitenkin varsin tyytyväisiä myös viimeisen reissupäivämme antiin, josta minulla on vielä yhden postauksen verran kerrottavaa. Silloin tutustuimme Füssenin historialliseen pikkukaupunkiin.