Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Vuorokausi Kolilla

DSCF4884-2.jpg
DSCF5353-2.jpg
DSCF4999-2.jpg
DSC_0609-2.jpg
DSCF5071-2.jpg
DSCF5042-2.jpg
DSCF5067-2.jpg
DSCF5095-2.jpg
DSCF5130-2.jpg
DSCF5213-2.jpg
DSCF5223-2.jpg
DSCF5242-2.jpg
DSCF5265-2.jpg
DSCF5296-2.jpg
DSCF5287-2.jpg
DSCF5312-2.jpg

Ollessamme kesäkuun toisella viikolla lomalla Joensuussa, teimme vuorokauden mittaisen retken Kolille. Alunperin meidän oli tarkoitus matkata Repoveden kansallispuistoon, mutta sääennusteita tarkastellessa tuumasimme viisaammaksi pysyä idässä, jolloin välttäisimme etelästä saapuvat sateet. Koli on kaikista Suomen kansallispuistoista minulle rakkain, joten Repovedelle tehtävän retken siirtyminen toiseen kertaan ei jäänyt harmittamaan. Ja taisipa huuliltani lipsahtaa kolmen aikaan aamuyöllä auringonnousua Ukko-Kolin huipulla ihaillessamme jotain seuraavanlaista: "En mie tiijä, onhan myö on käyty Gränd Kanjonilla Amerikassa ja vaikka missä, mutta kyllähän tää maisema on miusta vaan kaikista hienoin." Enkä sitä sanoessani kyllä palturia puhunut, vaikka yö oli siihen asti valvottu, nenääni tulvi hyttysmyrkyn tuoksu ja kylmä kipristeli sormia, olin kaikesta huolimatta täysin järjissäni.

Retkemme Kolille oli varmasti jokseenkin epätavanomainen, sillä saavuimme perille illalla noin yhdentoista aikoihin auringon laskiessa. Aikeenamme ei ollut suinkaan mennä suorilta nukkumaan, vaan ensimmäisen pysähdyksen teimme Savijärven suon pitkospuille, jossa hujahti puolisentoista tuntia jalkoja oikoen ja samalla yön ääniä kuunnellen. Suolla kiertelyn jälkeen ajelimme hiljakseen Sokos Hotel Kolin parkkipaikalle, jossa pidimme tauon eväsleipiä pureskellen. Pienen lepohetken jälkeen kapusimme ylös Ukko-Kolille odottamaan auringonnousua. Yhtä vanhempaa miestä lukuunottamatta olimme aamuyön ainoat vieraat Kolin kallioisella laella. Kesäaikaan auringonnousut- ja laskut kestävät erityisen pitkään tehden upeita värinäytöksiä taivaalle, ja silloin on myös otollinen aika valokuvaukseen. Vietimme Kolin huipulla muutaman tunnin kävellen pieniä polkuja pitkin, ja pysähdellen aina hetkeksi ihailemaan maisemaa.

Aurinko oli ehtinyt nousta jo hyvän matkaa ennen kuin maltoimme palata takaisin autolle. Ajoimme alas Kolin satamaan, josta jatkoimme kävellen yöpaikkaamme Turulan leiriytymisalueelle. Taittaessamme matkaa Turulaan, oli Ollilan pihapiirin laitumilla pari nuorta suomenhevosta, jotka vieraista ilahtuneina lähtivät seuraaman matkassamme kohti telttapaikkaa. Pystyttelimme hiljaa teltan ja hevosen jäivät viereemme maata tömistellen laiduntamaan. Sujahdimme makuupusseihimme aamukuudelta yrittäen saada unen päästä kiinni. Nukuimme katkonaisesti ja nousimme yhdentoista aikoihin keittelemään aamupuurot. Syötyämme kävimme vielä muutamaksi tunniksi telttaan nukkumaan auringon paistaessa samalla lämpimästi.

Herättyämme myöhään iltapäivällä suuntasimme ensitöiksi Kolin kylälle ostamaan hieman piristävää retkievästä, eli suklaapatukat ja helteisen päivän kunniaksi jäätelöt. Vanhempani olivat kovasti kehuneet Juuan suunnalta löytyvää Paalasmaata, joten halusimme ehtiä käymään siellä ennen illantuloa. Paalasmaa on 225,5 metrin korkeudellaan Suomen korkein saari, ja sen huipulle rakennetulta näköalatornilta näkee kirkkaalla säällä Kolille saakka. Kolilta Juukaan on matkaa noin 35 kilometriä, ja siitä Paalasmaalle vielä 15 kilometriä eteenpäin. Paalasmaalle kuljetaan Hirvisaaren, Honkasaaren ja Karhusaaren kautta, joista ensimmäiselle matka taittuu lossilla ja muiden saarten väliin on rakennettu tiet. Karhusaarelta löytyivät ihanat rantakalliot, joille pysähdyimme valmistamaan Trangialla pienen päivällisen. On se vaan jännä juttu, miten nuudelitkin voivat maistua niin maukkailta luonnonhelmassa.

Jätimme Paalasmaan taakse illansuussa, mutta ennen kotimatkan alkua meillä oli vielä yksi pysähdys mielessä - halusimme nähdä auringonlaskun Räsävaaran tornilta Kolilla. Ajoimme siis takaisin Kolin suuntaan ja huristelimme pientä hiekkatietä pitkin Räsävaaralle, jonka maisemat innoittivat myös taitelija Eero Järnefeltiä hänen maalatessaan työtä "Metsälampi". Parkkipaikalta Räsävaaran näköalatornille on rivakka nousu, mutta maisemat palkitsevat jälleen kulkijan. Räsävaaran tornilta maisemat avautuvat esteettömästi jokaiseen ilmansuuntaan, joten se on vuodenajasta riippumatta oiva kohde maisemien ihailuun.

Kun aurinko oli painunut mailleen ja aloitimme kotimatkan vietettyämme melko tarkalleen 24 tuntia Kolilla, kohosivat silmiini kyyneleet; kiitin miestäni, että hän lähti kaverikseni tuolle pienelle kesäretkelle. Haaveenani on ollut viettää Kolilla joskus kokonainen viikko kuvaten kaunista Suomen kesää, ja nyt tuntui, että tuo vuorokausi oli ollut kaikkine kokemuksineen jo puolet haaveestani.

MaaritSuomi10 Comments