Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Kesäyö Patvinsuolla

DSCF5669-2.jpg
DSCF5732.jpg
DSCF5764.jpg
DSCF5741.jpg
DSCF5768.jpg
DSCF5789.jpg
DSCF5793.jpg
DSCF5828.jpg
DSCF5840-2.jpg
DSCF5859-2.jpg
DSCF5914-2.jpg
muokkaus2-2.jpg
DSCF5964-2.jpg

Teimme kesäkuussa yön kestävän retken Patvinsuolle, joka on yksi maamme useista kansallispuistoista. Patvinsuo sijaitsee Lieksan ja Ilomantsin rajalla ja sinne on matkaa Joensuusta noin 80 kilometriä. Matkallamme Joensuusta Patvinsuolle alkoi valtava ukkosmyrsky ja sade, mutta kuuro kesti onneksi vain hetken. Voimakas sade teki kuitenkin luonnolle ihmeitä ja loi erinomaiset olosuhteet retkellemme. Ajoimme auton parkkiin Suomujärven rannalle Kurkilahteen, josta aloitimme patikoinnin Teretinniemen lintutornille. Ilta-aurinko laski selkämme takana horisonttiin matkatessamme pitkospuita pitkin kohti Teretinniemeä, jossa aioimme viettää yön.

Patvinsuo on tunnettu runsaasta määrästä suurpetoja, ja onnekkaimmat alueella retkeilleet ovat onnistuneetkin näkemään vilaukselta metsien kuninkaan - karhun. Mekin vitsailimme lähtevämme katsomaan karhuja, mutta emme varmasti onnistuneet olemaan niin huomaamattomia, että yksikään otso olisi sattunut tiellemme. Sen sijaan sadat itikat ottivat ilon irti läsnäolostamme tuona kosteana yönä. Lyhyen kesäyön kulkua suolla oli aivan uskomattoman hienoa seurata ylhäältä tornista. Jossain vaiheessa koko suo peittyi paksuun usvaan ja kosteus tiivistyi pisaroiksi varusteidemme pinnoille. Mitä lähemmäs aamunsarastusta kello kävi, sen selkeämmäksi sää muuttui. Hieman ennen auringonnousua havaitsin kaukana metsän laidassa liikettä, ja samassa heräsi pieni toive nähdä vilaukselta karhu, mutta aamuinen kulkija osoittautui hirveksi. Matkaa metsän laidalle oli arviolta puolisen kilmometriä, joten kunnollisiin kuviin emme sarvipäätä saaneet tallentumaan.

Kun auringonkajo alkoi värjätä horisonttia purppuran väreihin laskeuduin tornista alas kuvatakseni auringonnousua. Hetken päästä koko taivaanranta maalautui käsittämättömän kirkkaisiin sävyihin tuulen työntäessä yksittäisiä pilvenhattaroita tumman taivaan edeltä. Aamuinen värien loisto kesti ehkä muutaman minuutin, kunnes aurinko valaisi vähitellen puiden latvat ja lopulta kasteisen suon kultaisilla säteillään.

Kävelimme aamuauringossa takaisin autolle, ja aikeenamme oli jatkaa telttailemaan Koitereen rannalle Majaniemen leiritymisalueelle. Tällä kertaa Patvinsuo vei meistä kuitenkin voiton, sillä emme olleet retkelle lähtiessä osanneet varautua yllättäviin sateisiin. Käveltyämme aamulla pilviseksi kääntyneessä säässä kohti Majaniemeä olimme pian kastuneet melkein läpikotaisin kosteassa metsässä. Pienen neuvonpidon jälkeen jalat vaelluskengissä vettä litisten ja takamus itikan puremilla päätimme luovuttaa, ja lähteä ajamaan takaisin Joensuuhun. Tuntui kurjalta luovuttaa ja reissusta jäikin sen verran hampaankoloon, että Patvinsuolle on vielä palattava uudemman kerran telttailemaan. Patvinsuo osasi yllättää ensikertalaisen monella tapaa; en olisi osannut odottaa suon voivan olla niin upea kuin millaiseksi Patvinsuo osoittautui. Yön viettäminen Teretinniemellä kuuluu ehdottomasti luontokokemuksieni kärkipäähän, vaikka loppureissu katkesikin meiltä hieman kesken.

MaaritSuomi10 Comments