Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Usva

DSC_4812.jpg
DSC_4763.jpg
DSC_4766.jpg
DSC_4778.jpg
DSC_4741.jpg
DSC_4804.jpg
DSC_4790.jpg
DSC_4823.jpg
DSC_4737.jpg
DSC_4826.jpg
DSC_4843.jpg
DSC_4811.jpg
DSC_4765.jpg
DSC_4848.jpg
DSC_4853.jpg

Viime lauantaina satoi vettä kuin Esterin hanurista, ainakin Joensuussa, missä vietin viikonlopun. Lepuuteltuani sisällä koko sateisen päivän kysäisin varovasti isältäni, että olisikohan se ihan hullu juttu jos saisin vanhempieni matkailuauton yöksi lainaan - illaksi kun oli lupaillut kirkastuvaa säätä. No eihän se nyt ihan hullu juttu ollut, joten sain luvan lähteä pienelle koeajolle. Onnistuneen kauppareissun ja koeajon jälkeen puntaroin vielä hetken eri retkikohteita, joista lopulta valitsin tutun ja turvallisen Kolin. Lähdin matkaan yksin - ensimmäistä kertaa elämässäni matkailuautolla yöksi retkelle. Tällä kertaa olin saapunut viikonloppureissulle Joensuuhun Finnairin siivin, joten olin liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla. Vaelluskenkien sijasta mukanani olivat vain lenkkikengät, mutta nyt oli pärjättävä ilman tavanomaista retkeilyvarustustani.

Ajaessani illan tullen kohti Kolia ilma todellakin kirkastui. Tummien pilvien lomasta paistoi kauniisti aurinko, mutta mitä pidemmälle matkani eteni sen enemmän alkoi horisonttiin ilmestyä usvaa ja leijuvia pilvenhattaroita. Kolille saavuttuani sää olikin synkkä ja kostea. Sateen kastama maa höyrysi tuulen työntäessä kosteudessa muodostuvia pilviä vinhaa vauhtia puiden yllä.  Pidin kiinni suunnitelmastani viettää ilta Räsävaaralla, johon suuntasin ensitöikseni. Sateinen keli oli selvästi säikäyttänyt muut reissaajat, sillä sain viettää illan täysin omassa rauhassani. Katselin ympärilläni avautuvaa maisemaa Räsävaaran tornilta, ja ihailin illan saapumista.  Ilma kirkastui pieneksi hetkeksi paljastaen maltillisen iltaruskon, mutta ennen täydellisen pimeän laskeutumista palasin takaisin autolle. Parkkeerasin auton hiljaiselle parkkipaikalle, ja alta aikayksikön olinkin jo nukahtanut pehmeiden peittojen alle syvään uneen.

Eivätpä uneni pitkät olleet, sillä kello herätti minut neljältä. Nousin ylös ja huomasin samantien, että illan satunnaiset pilvenhattarat olivat yön aikana sekoittuneet usvaan, joka peitti lähes kaiken näkyvyyden. Päätin kaikesta huolimatta vierailla Ukolla, vaikka arvasin näkyvyyden olevan huono. Aivan kuten edellisenä iltana, sain viettää myös aamun täydessä yksinäisyydessä. Kiipesin tutun reitin Kolin huipulle ja asetuin istualleni jylhien kallioden päälle. Näköala Pielisjoelle peittyi totaalisesti, sillä vain lähimpien puiden latvat erottuivat usvan seasta. Usvaan peittyvä maisema ei saanut minua harmistumaan, sillä olin jo niin monesti nähnyt kirkkaana avautuvan kansallismaisemamme, että ymmärsin nyt olevan vuoro nähdä Koli uusin silmin. Ja niin vietin Ukko-Kolin huipulla kaksi tuntia hengittäen kosteata, mutta raikasta ilmaa ja samalla tarkastellen luonnon pieniä yksityiskohtia, jotka helposti jäävät suuren maiseman varjoon kirkkaalla säällä.

Lopulta maltoin palata takaisin autolle, jossa söin aamupalaksi edellisenä päivänä tehdyt eväsleivät, ja uppouduin hetkeksi lukemani kirjan pariin. Evästauon jälkeen aloitin hiljalleen kotimatkan, jonka aikana pysähtelin useita kertoja ihmettelemään aamukasteessa helmeilevää luontoa. On uskomatonta, kuinka pienellä alueella voi sää vaihdella niin merkittävästi, sillä saapuessani takaisin vanhempieni luo paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta.

Eikä se toden totta ollut lainkaan hullumpi juttu - tehdä tuommoinen pieni retki usvassa kylpevälle Kolille.

MaaritSuomi24 Comments