Travel & Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

Lumoava jään maa

Tulen ja jään maa on lempinimi, jonka Islanti on oikeutetusti saanut kantaakseen. Islannista nimittäin löytyy peräti 130 tulivuorta, joista kolmisenkymmentä on aktiivisia, ja maa on tunnettu myös lukemattomista kuumista lähteistään. Me saimme kokea Islannin tulisen puolen ainoastaan kuumien lähteiden muodossa, ja ehkäpä taivaalla leiskuvia revontuliakin voisi kuvailla taivaan kantta polttavina liekkeinä. Tulivuorten täydellisenä vahtakohtana ovatkin sitten Islannin sinisenä hohtavat jäätiköt, jotka peittävät alleen noin yksitoista prosenttia maan pinta-alasta. Talvikaudelle ajoittunut reissumme Islantiin antoi meille otollisen mahdollisuuden tutustua Islantiin juurikin jään maana.

Islannin yksi suosituimmista luonnonnähtävyyksistä on maan kaakkoislaidalla sijaitseva Vatnajökullin kansallispuisto, joka jäätiköineen houkuttelee monen matkaajan poikkeamaan luokseen maata kiertävältä ykköstieltä. Vatnajökullin ehkäpä suosituin ja näyttävin nähtävyys on Jökulsárlón Glacier Lagoon, joka on eräänlainen jäätikköjärvi vain reilun kilometrin päässä Atlantin rannikolta. Jäätikön sulamisen myötä valtavat jäälohkareet kulkeutuvat ensin tähän Jökulsárlónin laguuniin, ja vuoroveden vaihdellessa yhä pienemmäksi hupenevat jääkimpaleet huuhtoutuvat lopulta meriveden vietäväksi. Osa näistä jääkimpaleista työntyy aaltojen mukana mustahiekkaiselle rannalle, joka onkin saanut kimmeltävien jäälohkareiden myötä nimen Diamond Beach.

Lumoava Diamond Beach osaa ottaa oman veronsa innokkaista turisteista. Kaunis ranta saa ihmiset siinä määrin sekaisin, että moni unohtaa arvaamattoman meren voiman. Kuuleman mukaan joka ikinen päivä moni vieras jää kameroineen voimalla rantaan työntyviin aaltoihin kastellen itsensä ja varusteensa läpikotaisin. Aallot voivat näyttää pitkänkin aikaa melko rauhallisilta, kunnes ne vyöryvät voimalla odotettua pidemmälle rantaan. Näitä tapauksia näimme itsekin useita, kun rohkelikot menivät liian pitkälle kuvaamaan jäälohkareita. Myös rakas matkakumppanini teki samaisen virheen ensimmäisellä vierailulla Diamond Beachille, ja Atlantin aallokkoihin uponnut kamerakalusto oli pian entinen. Onni onnettumuudessa löysimme seuraavasta pikkukaupungista Höfnistä avuliaan elekroniikka-kauppiaan, joka sai tilattua miehelleni jo seuraavaksi aamuksi uuden kameran Reykjavikista.

DSC_0173.jpg
DSC_3714.jpg
DSC_3498.jpg
DSC_2604.jpg
DSC_3869.jpg
DSC_3852.jpg
DSC_2742.jpg
DSC_0562.jpg
DSC_3998.jpg
DSC_0194.jpg
DSC_4195.jpg
DSC_0174.jpg
DSC_4396-2.jpg
DSC_0728.jpg

Koska reittimme kulki edestakaisin Vatnajökullin ohi, pystyimme vierailemaan myös Jökulsárlónilla kahteen otteeseen. Paluumatkalle olimme varanneet retken jääluolaan, joka oli etenkin miehelleni yksi reissun eniten odotetuista kokemuksista. Harmiksi retki osoittautui kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi. Astuessamme luolan suulle avautui eteemme maagisen kaunis sininen maailma kimmeltävine kattoineen. Saimme luolaan tutustumiseen aikaa kolmisen varttia, joka jälkeenpäin ajatellen tuntui äärettömän lyhyeltä ajalta. Olimme ennen reissua varautuneet siihen, että luolassa voisi olla oman ryhmämme lisäksi ehkä parisenkymmentä muuta ihmistä, mutta totuus osoittautui kuviteltua vieläkin karummaksi. Odotuksiimme nähden yllättävän pienikokoisessa luolassa oli meidän ryhmämme lisäksi satakunta henkeä, joten valokuvaamisen ja intiimin luontokokemuksen joutui tällä kertaa unohtamaan.

Oppaamme kertoi meille paluumatkalla, että tuo kyseinen kauden lopulle sattunut päivä oli poikkeuksellisen vilkas ja miten retkien suosio oli räjähtänyt kuluvana kautena käsistä. Itse luola oli juuri niin upea kuin olimme kuvitelleetkin, mutta kokemus jäi silti latteaksi. Kuulimme myös, että luolissa on eroja, ja jokainen matkanjärjestäjä hauaa tottakai tuoda asiakkaansa juuri siihen upeimpaan fantasianomaiseen luolaan, joka sillä hetkellä on käytössä. Jääluoliin järjestetään retkiä talvikaudella keleistä riippuen marraskuulta maaliskuulle. Kulunut talvi oli ollut myös Islannissa poikkeuksellisen lämmin, joten useita retkiä oli jouduttu perumaan luolien sortumisvaaran vuoksi. Toisinaan luolat myös tulvivat jolloin niiden sisälle muodostuu tuo upea lasinen jääpinta.

Jouduimme toteamaan, ettei retkemme Vatnajökullin nähtävyyksille sujuneet aivan putkeen, sillä mukana oli ripaus huonoa onnea ja myös hivenen omaa ajattelemattomuutta. Kokemus jäi kuitenkin kokonaisuudessaan reilusti plussan puolelle, ja pienet kommellukset lähinnä naurattavat näin jälkikäteen muisteltuna.

Kohti Keflavikia

Paluumatkallamme takaisin Reykjavikin suuntaan yövyimme yhden yön Vikissä Guesthouse Reynirissä ja toisen Golden Circlen varrella eräällä hevostilalla. Saavuttuamme Vikiin alkoi lunta tupruttaa lähes vaakatasossa, joten katsoimme parhaaksi asettua aikaisin yöpuulle. Aamulla herättyämme kurkistin ikkunasta ulos ja huomasin suureksi iloksi paksun lumivaipan maan peitteenä. Yön aikana oli satanut lunta kymmenisen senttiä ja saimme kuin saimmekin nähdä Islannin myös talviasussaan, jota olimme niin kovasti toivoneet matkaltamme. Sää rannikolla oli kuitenkin varsin leuto ja lumi tuntui sulavan nopeasti. Lähdimme aamun sarastuksessa kuvailemaan Vikin kaunista kylää ja aurinko pilkahtikin pilvien raosta muutaman minuutin ajan, ennen kuin se pikaisesti piiloutui takaisin pilvien taakse.

Paluumatkaa varten emme olleet tehneet etukäteen oikeastaan mitään varsinaisia suunnitelmia, vaan kuljimme rennolla aikataululla pysähdellen jo tutuilla nähtävyyksilla, tai sitten valiten joitain hitaampia pikkuteitä matkan taittoon. Koska meillä oli niin löyhä aikataulu vietimme myös pitkät tovit suloisia ja pörröisiä Islanninhevosia ihastellen.

Ajettuamme Vikistä seuraavaan yöpaikkaamme Guesthouse Steinsholtiin meillä oli mukavasti aikaa rentoutua huoneessamme ja käydä tutustumassa tilan hevosiin. Käytyäni illalla suihkussa jäin tähystämään hotellin pimeältä käytävältä suurista ikkunoista kohti pohjoista taivasta. Ja kuinka ollakkaan kirkkaalla taivaalla leiskuivat revontulet täydessä loistossaan. Ryntäsin pikapikaa huoneeseemme ja hoputin miestäni pukemaan. Paketoin ylleni kaikki matkalaukusta löytyneet vaatteet ja kiiruhdimme ulos kylmenevään yöhön. Pakkanen kiiri kymmeneen asteeseen ja navakka tuuli teki säästä todella hyytävän. Majataloamme ympäröivät avarat pellot, joten päätimme jäädä katselemaan revontulien loimua niille sijoillemme.

Viimeisen matkapäivän vietimme tuliperäisellä Reykjanesin niemimaalla, jonka lukuisat kuumat lähteet ihastuttivat meitä kauneudellaan, mutta samalla myös kauhistuttivat hajullaan. Kuumista lähteistä nouseva rikkipitoinen höyry tuoksuu nimittäin aivan pilaantuneille kanamunille. Reykjanesin niemimaalta löytyy myös useita majakoita, joista muutaman luona pysähdyimme tehdessämme kierrosta kohti Keflavikia, missä yövyimme viimeisen yön ennen lentoamme takaisin Suomeen.

❤ BLOGLOVIN    FACEBOOK    INSTAGRAM