Adventures & Travel Photography

Blogi

Valokuvablogi - Matkablogi : Valokuvausta, matkailua, luontoa, kaupunkeja, hevosia ja tapahtumia.

 

Minun Islantini

Viikon pituisen Islannin matkamme ehkäpä parhaat kokemukset sattuivat kutakuinkin puoliväliin reissua, eli toisin sanoen juuri siihen kohtaan, jolloin olimme kaikkein kauimpana maan pääkaupungista Reykjavikista. Suuret turistimassat olivat kääntyneet takaisin Reykjavikiin Jökulsárlónilta, josta itään päin jatkettuamme huomasimme saavamme nauttia matkanteosta vain harvakseltaan muihin törmäten. Mielikuvieni kaunis Islanti on avara ja koskematon rauhan tyyssija, joka löytyikin maan itäosien hiljaisista rantakylistä ja jylhistä maisemista, jonne ei ollut maaliskuussa kovinkaan moni matkaaja eksynyt. Majoituimme kaksi yötä pienessä kalastajakylässä Höfnissa, ja meillä oli pari kokonaista päivää aikaa tutustua seutuun.

DSC_3079.jpg
DSC_2774.jpg
DSC_3219.jpg
DSC_2796.jpg
DSC_2812.jpg
DSC_2834.jpg
DSC_2897.jpg
DSC_2944.jpg
DSC_2937.jpg
DSC_3064.jpg
DSC_3129.jpg
DSC_3150.jpg
DSC_3074.jpg
DSC_3215.jpg
DSC_3273.jpg
DSC_3290.jpg
DSC_3326.jpg
DSC_3337.jpg
DSC_3438.jpg

Olimme varanneet Höfnistä majoituksen oikeastaan siitä syystä, että halusimme erityisesti nähdä läheisen Stokksnesin alueen ja Vestrahorn vuoret. Ensimmäisenä päivänä vierailimme paikalla päiväsaikaan tutustuen Viikingit TV-sarjaa varten pystytettyyn viikinkikylään, joka oli jäänyt lopulta käyttämättä ja autioksi. Ilta toi kuitenkin tullessaan rankkasateet, mikä sai meidät pysyttelemän visusti majapaikassamme Apotek Guesthousessa ja auringonlasku Vestrahornilla jäi ensimmäisellä yrityksellä näkemättä.

Toinen päivä valkeni kirkkaampana, mutta sää oli silti varsin kolea. Lähdimme tekemään päiväretken ajaen rannikkoa pitkin itään päin aina Breiðdalsvíkiin asti. Hyytävän kylmä ilma tuulen puuskineen oli pitänyt meidät lähes jatkuvassa liikkeessä silloin, kun astuimme autosta ulos tai lähdimme kulkemaan hiljaisilta tuntuvien kylien katuja pitkin. Palasimme illaksi Stokksnesiin, mutta tällä kertaa emme kylmyydestä huolimatta voineet kuin pysähtyä paikallemme hyiseen säähän, sillä nyt maailma tuntui tanssivan ympärillämme.

Aurinko oli tekemässä juuri laskuaan ja luonto järjesti meille näytelmän, jollaista emme olleet ennen kokeneet. Kultaiset valon säteet lakaisivat yli maanpinnan kosketellen muotoja, jotka kumpuilivat villihevosten lailla laukkailevista aalloista majesteettisena nouseviin Vestrahornin vuorenhuippuihin. Vain hetki ja auringosta muistona oli enää horisontissa lymyävä kajo ja purppuransävyt taittuivat syvän siniseen hetkeen. Eikä aikaakaan kun sinisenkin oli aika väistyä ja tilalle saapui musta yö, jota miljoonat tuikkivat tähdet valaisivat. Jossain kaukana horisontissa vilkkui yksinäisen majakan valo, ja vaikka yö olikin saapunut ei maailma ympärillämme nukkunut. Nyt vuoronsa otti taivaan tulikettu, jonka vihreänä leiskuva häntä huiskutti horisonttiin revontulien loimun - ne olivat elämäni ensimmäiset revontulet. Varpaat jo tunnottomaksi paleltuneina katselin ympärillä vellovaa universumia, joka taikoi taivaalle paksuista pilvistä usvaisen esiripun, jonka taakse ketturepolainen jäi häntäänsä huiskuttamaan. Näytös oli ohi ja kuin unesta heränneenä aloin tuntea luihin ja ytimiin tunkeutuneen kylmyyden. Syvä yö laskeutui ja me palasimme yöpaikkaamme, missä kömmin kuuman suihkun kautta lämpimiin vällyihin ja vaivuin uneen.

Seuraavana aamuna heräsimme varhain ja aloitimme paluumatkamme Reykjavikin suuntaan samaa tuttua reittiä, jonka olimme jo tulomatkalla taittaneet, mutta meillä oli vielä paljon nähtävää. Edellinen ilta tuntui ajatuksissa yhtä epätodelliselta kuin jokin kaukainen uni, mutta kameraan tallentuneet kuvat todistivat, että muistot olivat totisinta totta. Islanti ei päästänyt meitä helpolla, mutta antoi kaikkensa - juuri tällaisena sen halusinkin kokea.